Psalmit
1149
nä hyvään pyrin.
22 Älä hylkää minua, Herra, mi-
nun Jumalani, älä ole kaukana
minusta.
23 Riennä avukseni, Herra, mi-
nun pelastukseni.
PSALMI 39
Elämän katoavaisuus.
1 Veisuunjohtajalle Jedutunin ta-
paan Daavidin virsi.
2 Minä sanoin: Minä pidän vael-
luksestani vaarin, etten kielelläni
syntiä tekisi. Minä pidän suustani
vaarin ja suistan sen, niin kauan
kuin jumalaton on minun edes-
säni.
3 Minä olin vaiti, olin ääneti, en
puhunut siitä, mikä hyvä on
mutta minun tuskani yltyi.
4 Minun sydämeni hehkui minun
rinnassani kun minä huokailin,
syttyi minussa tuli, ja niin minä
kielelläni puhuin.
5 Herra, opeta minua ajattele-
maan loppuani, ja mikä minun
päivieni mitta on, että ymmärtäi-
sin, kuinka katoavainen minä
olen.
6 Katso, kämmenen leveydeksi
sinä teit minun päiväni, ja minun
elämäni on sinun edessäsi niin-
kuin ei mitään. Vain tuulen hen-
käys ovat kaikki ihmiset, kuinka
lujina seisokootkin. Sela.
7 Varjona vain ihminen vaeltaa,
turhaan vain he touhuavat, ko-
koavat, eivätkä tiedä, kuka ne
saa.
8 Ja nyt, mitä minä odotan,
Herra? Sinuun minä panen toi-
voni.
9 Päästä minut kaikista synneis-
täni, älä pane minua houkkain
pilkaksi.
10 Minä vaikenen enkä suutani
avaa sillä sinä sen teit.
11 Käännä vitsauksesi minusta
pois, sillä minä menehdyn sinun
kätesi kuritukseen.
12 Kun sinä ihmistä synnin täh-
den rangaistuksilla kuritat, kulu-
tat sinä hänen kauneutensa
niinkuin koinsyömän. Vain tuulen
henkäys ovat kaikki ihmiset. Se-
la.
13 Kuule minun rukoukseni, Her-
ra, ota korviisi minun huutoni.
Älä ole kuuro minun kyyneleilleni
sillä minä olen muukalainen si-
nun tykönäsi, vieras, niinkuin
kaikki minun isänikin.
