Psalmit
1159
jos hänen talonsa komeus kart-
tuu.
18 Sillä kuollessaan ei hän ota
mitään mukaansa, eikä hänen
komeutensa astu alas hänen jäl-
jessänsä.
19 Vaikka hän eläissänsä kiittää
itseään siunatuksi, vaikka sinua
ylistetään, kun vietät hyviä päi-
viä,
20 täytyy sinun mennä isiesi su-
vun tykö, jotka eivät ikinä enää
valoa näe.
21 Ihminen, mahtavinkin, on
ymmärrystä vailla, hän on ver-
rattava eläimiin, jotka hukkuvat.
PSALMI 50
Kuuliaisuus, ei uhri, on oikea
jumalanpalvelus.
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra
Jumala, puhuu ja kutsuu maan
auringon noususta hamaan sen
laskuun.
2 Siionista, jonka kauneus on
täydellinen, Jumala ilmestyy kirk-
kaudessa.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä
vaikene, hänen edellänsä käy
kuluttava tuli ja hänen ympäril-
länsä väkevä myrsky.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja
maan, tuomitakseen kansansa:
5 Kootkaa minun eteeni minun
hurskaani, jotka uhreja uhraten
ovat tehneet minun kanssani lii-
ton.
6 Ja taivaat julistavat hänen
vanhurskauttansa, sillä Jumala
on tuomari. Sela.
7 Kuule, minun kansani, minä
puhun; kuule, Israel, minä todis-
tan sinua vastaan. Minä olen
Jumala, sinun Jumalasi.
8 En minä sinun teurasuhreistasi
sinua nuhtele, ja sinun polttouh-
risi ovat aina minun edessäni.
9 En minä ota härkiä sinun ta-
lostasi enkä kauriita sinun tar-
hoistasi.
10 Sillä minun ovat kaikki met-
sän eläimet ja tuhansien vuorten
karjat.
11 Minä tunnen kaikki vuorten
linnut, ja kaikki, mikä kedolla
liikkuu, on minun edessäni.
12 Jos minä isoaisin, en minä
sitä sinulle sanoisi; sillä minun
on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä
on.
13 Minäkö söisin härkien lihaa
tai joisin kauristen verta?
