Psalmit
1125
PSALMI 17
Syyttömästi vainottu turvaa Her-
ran apuun.
1 Daavidin rukous. Kuule, Herra,
minun oikeata asiaani, tarkkaa
minun huutoani, ota korviisi mi-
nun rukoukseni, joka ei lähde
petollisilta huulilta.
2 Sinulta tulee minulle oikeus,
sinun silmäsi katsovat sitä, mikä
oikein on.
3 Sinä koettelet minun sydäntä-
ni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit
minua, mutta et mitään löydä.
Jos minä pahaa ajattelen, ei se
käy suustani ulos.
4 Mitä ihmiset tehköötkin, sinun
huultesi sanassa minä pysyn ja
kavahdan väkivaltaisen teitä.
5 Minun askeleeni pysyvät sinun
poluillasi, minun jalkani eivät
horju.
6 Minä huudan sinua avukseni,
sillä sinä vastaat minulle, Juma-
la; kallista korvasi minun puo-
leeni, kuule minun puheeni.
7 Osoita ihmeellinen armosi, si-
nä, joka pelastat vihamiesten
vallasta ne, jotka turvaavat sinun
oikeaan käteesi.
8 Varjele minua niinkuin silmäte-
rää, kätke minut siipiesi suojaan
9 jumalattomilta, jotka tahtovat
minut tuhota, verivihollisiltani,
jotka minua saartavat.
10 He ovat sulkeneet tunnotto-
mat sydämensä, heidän suunsa
puhuu ylvästellen.
11 He ovat kintereillämme, he jo
kiertävät meidät, he vaanivat
silmillään, lyödäksensä maahan.
12 Hän on niinkuin saalista hi-
moitseva leijona, niinkuin nuori
leijona, joka piilossa väijyy.
13 Nouse, Herra, astu hänen
eteensä. Paiskaa hänet maahan.
Vapahda miekallasi minun sieluni
jumalattomista,
14 kädelläsi ihmisistä, Herra,
tämän maailman ihmisistä, joi-
den osa on tässä elämässä, joi-
den vatsan sinä täytät antimilla-
si, joiden pojat tulevat ravituiksi
ja jotka jättävät yltäkylläisyyten-
sä lapsilleen.
15 Mutta minä saan nähdä si-
nun kasvosi vanhurskaudessa,
herätessäni ravita itseni sinun
muotosi katselemisella.
