Esran kirja
1002
oon ottamatta meidän rikkomuk-
siamme ja olet sallinut meistä
tämmöisen joukon pelastua -
14 kävisimmekö me nyt jälleen
rikkomaan sinun käskyjäsi ja
lankoutumaan kansojen kanssa,
joiden teot ovat kauhistavaiset?
Etkö sinä silloin vihastuisi meihin
siihen asti, että tekisit meistä
lopun, niin ettei ketään jäisi jäl-
jelle eikä kukaan pelastuisi?
15 Herra, Israelin Jumala, sinä
olet vanhurskas, sillä meistä on
jäljellä pelastuneita vain sen ver-
ran, kuin tänä päivänä on. Kat-
so, me olemme sinun edessäsi
syyllisyydessämme; emmekä me
tämän tähden voi sinun edessäsi
kestää.
10 luku
Muukalaisten vaimojen poistami-
nen. Luettelo syyllisistä miehistä.
1 Kun Esra näin rukoili ja tun-
nusti, itkien ja maahan langeten,
Jumalan temppelin edustalla,
kokoontui hänen luoksensa san-
gen suuri joukko Israelin miehiä,
naisia ja lapsia; sillä kansakin
itki katkerasti.
2 Ja Sekanja, Jehielin poika, Ee-
lamin jälkeläisiä, puhkesi puhu-
maan ja sanoi Esralle: Me
olemme olleet uskottomat Juma-
laamme kohtaan, kun olemme
ottaneet muukalaisia vaimoja
maan kansoista. Mutta kuitenkin
on Israelilla vielä toivoa.
3 Niin tehkäämme nyt Juma-
lamme kanssa liitto, että me
Herran neuvon mukaan ja niiden
neuvon mukaan, jotka pelkäävät
meidän Jumalamme käskyä, toi-
mitamme pois kaikki ne vaimot
ja heistä syntyneet lapset; tehtä-
köön lain mukaan.
4 Nouse, sillä tämä on sinun
asiasi, ja me olemme sinun
kanssasi. Ole luja ja ryhdy toi-
meen.
5 Niin Esra nousi ja vannotti
pappien päämiehet, leeviläiset ja
kaiken Israelin tekemään näin.
Ja he vannoivat.
6 Niin Esra nousi Jumalan
temppelin edustalta ja meni
Joohananin, Eljasibin pojan,
kammioon. Sinne tultuaan hän ei
syönyt leipää eikä juonut vettä,
sillä niin hän suri pakkosiirtolais-
ten uskottomuutta.
7 Ja kaikille pakkosiirtolaisille
