Esran kirja
1000
pappi Meremotille, Uurian pojalle,
käteen; ja hänen kanssaan oli
Eleasar, Piinehaan poika, ja hei-
dän kanssansa leeviläiset Joo-
sabad, Jeesuan poika, ja Nooad-
ja, Binnuin poika.
34 Kaikki punnittiin lukumäärän
ja painon mukaan, ja koko paino
kirjoitettiin silloin muistiin.
35 Ja vankeudesta tulleet pak-
kosiirtolaiset uhrasivat polttouh-
reiksi Israelin Jumalalle kaksitois-
ta härkää koko Israelin puolesta,
yhdeksänkymmentä kuusi oinas-
ta, seitsemänkymmentä seitse-
män karitsaa ja kaksitoista syn-
tiuhrikaurista, kaikki polttouhriksi
Herralle.
36 Ja he jättivät kuninkaan
määräykset kuninkaan satraapeil-
le ja käskynhaltijoille, jotka olivat
tällä puolella Eufrat-virran, ja
nämä avustivat kansaa ja Juma-
lan temppeliä.
9 luku
Esra saa kuulla seka- avioliitois-
ta. Hänen surunsa ja rukouksen-
sa.
1 Kun tämä oli suoritettu lop-
puun, astuivat päämiehet minun
tyköni ja sanoivat: Ei kansa, ei
Israel eivätkä papit ja leeviläiset
ole eristäytyneet maan kansoista
ja niiden kauhistavista teoista -
ei kanaanilaisista, heettiläisistä,
perissiläisistä, jebusilaisista, am-
monilaisista, mooabilaisista,
egyptiläisistä eikä amorilaisista.
2 Sillä näiden tyttäriä he ovat
ottaneet itsellensä ja pojillensa
vaimoiksi, ja niin on pyhä sie-
men sekaantunut maan kansoi-
hin. Ja päämiesten ja esimiesten
käsi on ollut ensimmäisenä täs-
sä uskottomassa menossa.
3 Kun minä tämän kuulin, repäi-
sin minä vaatteeni ja viittani, re-
vin pääni hiuksia ja partaani ja
istuin tyrmistyneenä.
4 Ja minun luokseni kokoontui-
vat kaikki, jotka pelkäsivät sitä,
mitä Israelin Jumala oli puhunut
pakkosiirtolaisten uskottomuu-
desta, ja minä jäin istumaan
tyrmistyneenä ehtoouhriin asti.
5 Mutta ehtoouhrin aikana minä
nousin nöyryyttämästä itseäni ja
polvistuin, repäisin vaatteeni ja
viittani ja ojensin käteni Herran,
Jumalani, puoleen,
6 ja minä sanoin: Jumalani, mi-
