Esran kirja
1001
nä olen häpeissäni enkä kehtaa
kohottaa kasvojani sinun puolee-
si, minun Jumalani; sillä meidän
rikkomuksemme ovat nousseet
päämme ylitse ja meidän syylli-
syytemme on kohonnut taivaa-
seen asti.
7 Isiemme päivistä aina tähän
päivään asti on meidän syyllisyy-
temme ollut suuri; ja rikkomus-
temme tähden on meidät, mei-
dän kuninkaamme ja pappimme
annettu maan kuningasten käsiin
miekan, vankeuden, ryöstön ja
häpeän alaisiksi, niinkuin tähän
päivään saakka on tapahtunut.
8 Mutta nyt on meille hetkiseksi
tullut armo Herralta, meidän
Jumalaltamme, koska hän on
sallinut pelastuneen joukon
meistä jäädä jäljelle ja antanut
meille jalansijan pyhässä paikas-
sansa, että hän, meidän Juma-
lamme, valaisisi meidän silmäm-
me ja soisi meidän hiukan hen-
gähtää orjuudessamme.
9 Sillä orjia me olemme; mutta
orjuudessamme ei meidän Juma-
lamme ole meitä hyljännyt, vaan
on suonut meidän saavuttaa
Persian kuningasten suosion ja
hengähtää, pystyttääksemme
Jumalamme temppelin ja kohot-
taaksemme sen raunioistaan, ja
on antanut meille suojatun pai-
kan Juudassa ja Jerusalemissa.
10 Ja nyt, Jumalamme, mitä me
sanomme kaiken tämän jälkeen?
Mehän olemme hyljänneet sinun
käskysi,
11 jotka sinä olet antanut palve-
lijaisi, profeettain, kautta, sano-
en: 'Maa, jota te menette otta-
maan omaksenne, se maa on
saastainen maan kansojen saas-
taisuuden tähden ja niitten kau-
histavien tekojen tähden, joilla
he saastaisuudessansa ovat
täyttäneet sen äärestä ääreen.
12 Älkää siis antako tyttäriänne
heidän pojillensa älkääkä ottako
heidän tyttäriänsä pojillenne
vaimoiksi. Älkää myös koskaan
harrastako heidän menestystään
ja onneansa, että te vahvistuisit-
te ja saisitte syödä parasta, mi-
tä maassa on, ja jättäisitte sen
perinnöksi lapsillenne ikuisiksi
ajoiksi.'
13 Kaiken sen jälkeen, mikä on
meitä kohdannut pahojen teko-
jemme ja suuren syyllisyytemme
tähden - ja kuitenkin sinä, Ju-
malamme, olet jättänyt huomi-
