ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
626
nulle polttouhria ja kiitosuhria; ja
uhrasi polttouhria.
10. Kuin hän oli päättänyt polt-
touhrin, katso, Samuel tuli; niin
Saul meni häntä vastaan siu-
naamaan häntä.
11. Niin sanoi Samuel: mitäs
olet tehnyt? Saul vastasi: minä
näin kansan minultani hajoovan,
et myös sinä tullut määrättyyn
aikaan, ja Philistealaiset olivat
Mikmassa koossa,
12. Niin minä sanoin: nyt tulevat
Philistealaiset tänne minun tykö-
ni Gilgaliin, ja en minä rukoillut
Herran kasvoin edessä; niin minä
rohkaisin itseni ja uhrasin polt-
touhrin.
13. Samuel sanoi Saulille: sinä
olet tyhmästi tehnyt, ja et pitä-
nyt Herran sinun Jumalas käs-
kyä, jonka hän käski sinulle; sillä
hän oli vahvistanut sinun valta-
kuntas Israeliin ijankaikkisesti.
14. Vaan sinun valtakuntas ei
pidä enää oleman seisovainen:
Herra on yhden miehen oman
sydämensä jälkeen etsinyt*, sen
on Herra käskenyt olla kansansa
päämiehen; sillä et sinä pitänyt
sitä, mitä Herra sinulle käski.
15. Niin Samuel nousi ja meni
Gilgalista pois BenJaminin Gibe-
aan; niin Saul luki väen, joka
hänen tykönänsä oli, liki kuusi-
sataa miestä.
16. Ja Saul ja Jonatan hänen
poikansa, ja se väki joka heidän
tykönänsä oli, jäivät BenJaminin
kukkulalle; vaan Philistealaiset
asettivat leirinsä Mikmaan.
17. IV. Philistealaisten leiristä
läksi kolme joukkoa maata hävit-
tämään: yksi käänsi itsensä
Ophran tielle Sualin maalle,
18. Toinen käänsi itsensä BetHo-
ronin tielle ja kolmas käänsi it-
sensä sille rajatielle, joka menee
Seboimin laakson korpeen.
19. Niin ei löydetty yhtään sep-
pää kaikesta Israelin maakunnas-
ta; sillä Philistealaiset ajattelivat,
ettei Hebrealaiset tekisi miekkoja
ja keihäitä.
20. Ja kaiken Israelin täytyi
mennä Philistealaisten tykö te-
roittamaan vannastansa, rautala-
pioitansa, kirvestänsä ja vikah-
dintansa.
21. Mutta heillä oli teroitusrauta
vikahtimille, lapioille, hangoille ja
kirveille, niin myös ojettaa pistin-
tä.
22. Kuin tappelupäivä joutui, niin
