VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
472
sa*; sillä hän näkee, että käsi
on poissa, ja ei ole mitään tal-
lella pidetty eikä jätetty+.
37. Ja pitää sanottaman: kussa
heidän Jumalansa ovat? heidän
kallionsa, johonka he uskalsivat?
38. Joiden lihavimmat uhrit he
söivät, ja joivat viinan heidän
juomauhristansa, nouskaan ne ja
auttakaan teitä ja varjelkaan tei-
tä.
39. Nähkäät nyt, että minä itse
olen, ja ei ole jumalia minun
kanssani*. Minä kuoletan ja teen
eläväksi, minä lyön ja minä pa-
rannan, ja ei kenkään ole, joka
minun käsistäni vapahtaa+.
40. Sillä minä nostan käteni tai-
vaasen ja sanon: minä elän ijan-
kaikkisesti.
41. Kuin minä hion miekkani
niinkuin pitkäisen leimauksen, ja
minun käteni rupee rangaistuk-
seen, niin minä koston maksan
minun vihollisilleni, ja niille pal-
kitsen, jotka minua vihaavat.
42. Minä juotan nuoleni verellä,
ja miekkani pitää lihaa syömän
tapettuiden verestä, ja vangittui-
den ja vihollisten paljastetusta
päästä.
43. Riemuitkaat te kaikki, jotka
olette hänen kansansa; sillä hän
kostaa palveliainsa veren. Ja
kostaa vihollisillensa, ja sovittaa
maansa ja kansansa.
44. II. Ja Moses tuli ja puhui
kaikki nämät veisun sanat tämän
kansan kuullen, hän ja Josua
Nunin poika.
45. Ja Moses päätti kaikki nä-
mät sanat koko Israelille,
46. Ja sanoi heille: pankaat sy-
dämeenne kaikki ne sanat jotka
minä teille tänäpänä todistin, et-
tä te käskisitte teidän lapsianne,
tekemään ja pitämään kaikki tä-
män lain sanat.
47. Sillä ei siinä ole teille yhtään
turhaa sanaa*, vaan se on tei-
dän elämänne; ja ne sanat pi-
tentävät teidän ikänne maan
päällä, johon te menette Jorda-
nin ylitse, omistamaan sitä.
48. III. Ja Herra puhui Moseksel-
le sinä päivänä, ja sanoi:
49. Mene tälle Abarimin vuorelle,
Nebon vuorelle, joka on Moabin
maalla Jerihon kohdalla, ja kat-
sele Kanaanin maata*, jonka mi-
nä Israelin lapsille omaksi annan.
50. Sinun pitää kuoleman vuorel-
la, johonkas menet, ja kootta-
man kansas tykö, niinkuin vel-
