VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
469
eläissäni teidän kanssanne, olet-
te te tottelemattomat Herraa
vastaan, kuinka paljo enemmin
minun kuolemani jälkeen?
28. Niin kootkaat minun eteeni
kaikki vanhimmat teidän suku-
kunnissanne ja teidän esimie-
henne, että minä puhuisin nämät
sanat heidän korvainsa kuullen
ja ottaisin taivaan ja maan to-
distajaksi heitä vastaan.
29. Sillä minä tiedän, että te
minun kuolemani jälkeen peräti
turmellaan, ja poikkeette siltä
tieltä, jonka minä teille käskenyt
olen; niin teille tapahtuu onnet-
tomuus viimeisillä ajoilla, että
teitte pahaa Herran silmäin
edessä ja vihoititte hänen teidän
kättenne töiden kautta.
30. Niin Moses puhui koko Israe-
lin seurakunnan kuullen tämän
veisun sanat hamaan loppuun
asti.
32. Luku.
I. Moses veisaa muistovirren. II.
Neuvoo ottamaan siitä vaaria. III.
Saa käskyn astua Nebon vuorel-
le kuolemaan.
I. Kuulkaat te taivaat, minä pu-
hun, ja maa kuulkaan minun
suuni sanoja.
2. Minun oppini tiukkukaan niin-
kuin sade, minun puheeni vuota-
kaan niinkuin kaste, niinkuin sa-
de vihannon päälle ja niinkuin
pisarat ruohon päälle.
3. Sillä minä ylistän Herran ni-
meä: antakaat meidän Jumalal-
lemme suuri kunnia.
4. Hän on kallio, hänen työnsä
ovat laittamattomat, sillä kaikki
hänen tiensä ovat oikiat; vakaa
on Jumala, ilman kaikkea vää-
ryyttä, hän on vanhurskas ja oi-
kia.
5. Onko hän (a) hänen (b) tur-
mellut? Ei, vaan hänen lapsensa
ovat heidän häpiäpilkkunsa; se
on nurja ja sekaseurainen suku.
6. Niinköstä te Herralle maksat-
te, hullu ja tyhmä kansa? Eikö
hän ole sinun Isäs ja sinun Lu-
nastajas, joka sinun luonut ja
valmistanut on?
7. Muista muinaisia aikoja, ym-
märrä vuosikaudet suvusta su-
kuun; kysy isältäs, ja hän ilmoit-
taa sinulle, ja vanhimmiltas, niin
he sinulle sanovat.
8. Kuin kaikkein korkein jakoi
