VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
471
vihassani, ja polttaa hamaan
alimaiseen helvettiin*, ja kuluttaa
maan, ynnä hänen hedelmänsä
kanssa, ja polttaa vuorten perus-
tukset.
23. Minä kokoon kaiken onnet-
tomuuden heidän päälleensä,
minä ammun kaikki nuoleni hei-
hin.
24. Nälästä heidän pitää hiukah-
tuman ja poltetaudilla kulutetta-
man, ja äkillisellä kuolemalla;
minä lähetän metsän petoin
hampaat heidän keskellensä, ja
kyykärmeen myrkyn.
25. Ulkona pitää miekan heitä
hävittämän ja sisällä huoneessa
pelvon*, sekä nuorukaiset että
neitseet, imeväiset ja harmaa-
päät.
26. Minä sanoin: minä hävittäisin
heitä, minä lakkauttaisin heidän
muistonsa ihmisistä,
27. Ellen minä vihollisteni vihaa
karttaisi, ettei heidän vainollisen-
sa ylpeilisi, ja lähes sanoisi:
meidän oikia kätemme on kaikki
nämät tehnyt, eikä Herra.
28. Sillä se on kansa, jossa ei
mitään neuvoa ole, eikä ymmär-
rystä.
29. Jospa he taitavaiset olisivat,
niin he ymmärtäisivät* ja huo-
maitsisivat, mitä heille viimeiseltä
tapahtuu.
30. Kuinka yksi ajais tuhatta ta-
kaa ja kaksi karkottaisi kymme-
nentuhatta heistä? Eikö sentäh-
den, että heidän kallionsa on
heidät myynyt? ja Herra on hei-
dät sulkenut?
31. Sillä ei ole meidän kalliom-
me niinkuin heidän kallionsa, ja
meidän vihollisemme ovat mei-
dän tuomarimme.
32. Sillä heidän viinapuunsa on
Sodoman viinapuusta ja Gomor-
ran pelloista, heidän viinamar-
jansa myrkylliset viinamarjat,
heillä ovat karvahimmat marjat.
33. Heidän viinansa on lohikär-
meen kiukkuvahto, ja kyykärmet-
ten hirmullinen myrkky.
34. Eikö se liene kätketty minun
tykönäni? ja sinetillä lukittu mi-
nun tavaroissani?
35. Minun on kosto, minä kos-
tan*, heidän jalkansa pitää ajal-
lansa kompastuman; sillä heidän
kadotuksensa aika on läsnä, ja
mikä heille tarjontelee, se rien-
tää.
36. Sillä Herra tuomitsee kan-
sansa, ja armahtaa palveliaan-
