JESUS SIRAKIN KIRJA
2705
täydellinen.
2. Herra on yksinänsä vanhurs-
kas; ei taida kenkään puhua
ulos hänen töitänsä. .
3. Kuka voi käsittää hänen suu-
ret ihmeensä?
4. Kuka taitaa mitata hänen
suuren voimansa? Kuka taitaa
luetella hänen suuren laupiuten-
sa?
5. Ei ihminen taida sitä vähentää
eikä enentää, ja hänen suuria
ihmeitänsä ei taida hän käsittää.
6. Mutta ihminen kuin hän par-
haansa tehnyt on, niin on se
tuskin aljettu; ja kuin hän luulee
sen päättäneensä, silloin vielä
paljo puuttuu.
7. Sillä mikä on ihminen? mihin-
kä hän kelpaa? mitä hän taitaa
auttaa eli vahingoittaa?
8. Jos hän kauvan elää, niin hän
elää sata ajastaikaa. Niinkuin pi-
sara vettä on koko merta vas-
taan, ja niinkuin sannan hiekka
on meren santaa vastaan: niin
harvat ovat hänen vuotensa
ijankaikkisuuden suhteen.
9. Sentähden kärsii Jumala hei-
tä, ja vuodattaa laupiutensa hei-
dän päällensä.
10. Hän näkee kyllä ja tietää,
kuinka he kaikki ovat kuoleman
omat.
11. Sentähden hän armahtaa
heitä sitä runsaammin.
12. Ihmisen laupius ulottuu ai-
noastaan lähimmäisellensä, mut-
ta Jumalan laupius käy kaiken
maailman ylitse.
13. Hän kurittaa ja rankaisee,
.hän opettaa ja kaitsee, niinkuin
paimen laumaansa.
14. Hän armahtaa kaikkia niitä,
jotka itsensä opettaa antavat ja
ahkerasti kuulevat Jumalan sa-
naa..
15. Poikani! kuin jonkun hyvää
teet, niin älä nurise, ja kuin jo-
takin annat, niin älä tee häntä
murheelliseksi kovilla sanoilla.
16. Kaste palavuuden jäähdyttää,
niin myös hyvä sana on parempi
kuin lahja,
17. Ja yksi sana on toisinansa
parempi kuin suuri lahja; ja toi-
mellinen ihminen antaa ne mo-
lemmat.
18. Mutta tyhmä soimaa toista
hävyttömästi, ja ylönmielinen
lahja ei ole otollinen.
19. Opi ensin itse, ennenkuin si-
nä muita opetat.
20. Auta ensin itsiäs, ennenkuin
