JESUS SIRAKIN KIRJA
2699
messä, ei sillä ole lepoa.
14. Luku.
Omastatunnosta, niin myös ajal-
listen tavarain väärästä ja oikias-
ta käytöksestä.
Autuas on se, joka ei anna pa-
haa neuvoa., ja ei hänellä ole
pahaa tuntoa siitä.
2. Autuas on se, jolla ei ole pa-
haa tuntoa, ja ei hänen toivonsa
ole turha.
3. Saidan ei sovi rikkaan olla, ja
miksi kalu ja raha olis saidalle?
4. Joka paljon kokoo, ja ei tee
itsellensä siitä hyvää, hän kokoo
muille., ja muut pitää sen tuh-
laaman.
5. Joka ei tee itsellensä hyvää.,
kuinka hän taitaa muille hyvää
tehdä? Ei hänellä ole ikänä iloa
kaluistansa.
6. Ei ole yhtäkään pahempaa
kuin se on, koska ei ihminen
suo itsellensä hyvää, ja se on
oikia rangaistus hänen pahuu-
tensa tähden.
7. Jos hän jotakin hyvää tekee,
niin ei hän ymmärrä sitä, ja hän
tulee viimein sentähden kirriksi.
8. Se on paha ihminen, joka ei
suo ihmisille hyvää tehtävän,
mutta kääntää kasvonsa pois ja
ei armahda ketään.
9. Ei ahne ihminen ikänä tyydy
osaansa., eikä taida ahneuden
tähden menestyä.
10. Ei saita tahdo mielellänsä,
että ihminen söis, ja se tekee
hänen pahaa, että hänen ruokaa
antaman pitää.
11. Poikani. tee omastas itselles
hyvää, ja anna Herralle uhri niin
paljo kuin hänelle tulee.
12. Muista, ettei kuolema viivyt-
tele, ja sinä kyllä tiedät, mikä
liitto sinulla on kuoleman kans-
sa.
13. Tee ystävilles hyvää ennen
loppuas, ja anna köyhälle varasi
jälkeen.
14. Älä unohda köyhää, kuin si-
nulla on iloinen päivä, niin sinul-
le myös ilo tapahtuu, jotas hala-
jat.
15. Sinun täytyy kuitenkin vaiva-
loisen hikes muille jättää, ja si-
nun työs perillisille antaa.
16. Anna mielelläs, niin sinulle
myös annetaan, ja pyhitä sinun
sielus.
17. Sillä kuin sinä kuollut olet,
