SALOMON VIISAUS
2637
rin kantajat, ja jotka lapsensa
haluttomasti tappoivat,
6. Jotka söivät ihmisen lihaa ja
joivat hirmuisesti verta, jolla he
luulivat sinulle tekevänsä palve-
luksen; ja ne, jotka vanhemmat
olivat, tappoivat ne sielut, joilla
ei yhtään apua ollut,
7. Että se maa, joka sinun edes-
säs kaikkein seassa jaloin oli,
tulis Jumalan lasten mahdolli-
seksi asuinsiaksi.
8. Kuitenkin säästit sinä heitä
niinkuin ihmisiä, ja lähetit sinun
sotajoukkos edelläjuoksiat hörhö-
läiset, että niiden piti heitä vä-
hittäin hävittämän.
9. Ei tosin ollut sinulle mahdo-
toin antaa jumalattomia van-
hurskasten alle sodassa, eli hu-
kuttaa heitä hirmuisten petoin
kautta, taikka kovalla sanalla
kaikkia tyynni hukuttaa;
10. Mutta sinä tuomitsit heitä
vitkaan, ja annoit heille siaa pa-
rannukseen, vaikka sinä tiesit
heidät pahansisuisiksi, ja heidän
pahuutensa luonnolliseksi, ettei
heidän ikänä pitänyt toista miel-
tä saaman;
11. Sillä he olivat kirottu siemen
alusta. Niin et sinä myös peljän-
nyt ketään, annoit anteeksi hei-
dän rikoksensa.
12. Sillä kuka sanoo sinulle: mi-
täs teet? eli kuka seisoo sinun
tuomiotas vastaan? eli kuka
nuhtelee sinua hukkuneiden pa-
kanain tähden, jotka sinä luonut
olet? eli kuka asettaa itsensä
kostajaksi sinua vastaan jumalat-
tomain ihmisten tähden?
13. Sillä paitsi sinua ei ole yh-
tään jumalaa, joka murheen pi-
dät kaikista ; osoittaakses, ettet
tuomitse väärin.
14. Sillä ei kuninkaat eikä tylyt
taida astua sinua vastaan, koska
sinä rankaiset.
15. Ettäs vanhurskas olet, niin
sinä hallitset myös kaikki oikein,
ja tiedät, ettei se sinun majes-
teetilles sovi, ettäs jonkun tuo-
mitset, jota ei rangaistaman pi-
dä.
16. Sillä sinun väkevyytes on oi-
keuden alku, ja ettäs kaikkia
hallitset, niin sinä säästät myös
kaikkia.
17. Sillä sinä olet osoittanut vä-
kevyytes heissä, jotka ei usko-
neet, ettäs niin kaiketi voimalli-
nen olit, ja osoitit itses niissä,
jotka ylpiät
