SANANLASKUT
1344
12. Luku.
Jumalisten toimellisuus, ja juma-
lattomain ilkeys.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa
antaa, se tulee toimelliseksi;
mutta joka rankaisematta olla
tahtoo, se on tyhmä.
2. Hyvä saa lohdutuksen Herral-
ta, mutta häijy mies hyljätään.
3. Ei ihminen vahvistu jumalat-
tomuudessa, vaan vanhurskaan
juuri on pysyväinen.
4. Ahkera vaimo on miehensä
kruunu*, vaan häijy on niinkuin
märkä hänen luissansa.
5. Vanhurskasten ajatukset ovat
vilpittömät, vaan jumalattomain
aivoitus on petollinen.
6. Jumalattomain sanat väijyvät
verta, vaan hurskasten suu va-
pahtaa heitä.
7. Jumalattomat kaatuvat, ja ei
ole sitte enää, mutta vanhurs-
kasten huone pysyy.
8. Toimellinen mies neuvossansa
ylistetään, vaan petollinen tulee
katsotuksi ylön.
9. Parempi on nöyrä, joka
omansa katsoo, kuin se, joka
tahtoo iso olla, ja kuitenkin
puuttuu leipää.
10. Vanhurskas armahtaa juh-
taansa, mutta jumalattoman sy-
dän on halutoin.
11. Joka peltonsa viljelee, se
saa leipää yltäisesti; vaan joka
turhia ajelee takaa, se on tyh-
mä.
12. Jumalatoin halajaa aina pa-
haa tehdä*, mutta vanhurskaan
juuri kantaa hedelmän.
13. Ilkiä käsitetään omissa sa-
noissansa*, vaan vanhurskas
pääsee hädästä.
14. Suun hedelmästä tulee paljo
hyvää*; ja niinkuin kukin käsil-
länsä tehnyt on, kostetaan hä-
nelle+.
15. Tyhmän mielestä on hänen
tiensä otollinen, mutta viisas ot-
taa neuvon.
16. Tyhmä osoittaa kohta vihan-
sa, vaan joka peittää vääryyden,
se on kavala.
17. Joka totuuden puhuu, se
vanhurskauden ilmoittaa; mutta
joka väärin todistaa, hän pettää.
18. Joka ajattelematta puhuu,
hän pistää niinkuin miekalla;
vaan viisasten kieli on terveelli-
nen.
19. Totinen suu pysyy vahvana
