ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
että rakeita satais koko Egyptin maan päälle: ihmisten päälle, karjan
päälle, ja kaikkein päälle, mitä kedolla vihottaa Egyptin maalla.
2 Mos.9:23. Niin ojensi Moses sauvansa taivaasen päin, että Herra antais
jylistä ja rakeita sataa, ja että pitkäisen tuli leimahtelis maan päälle; ja
Herra antoi sataa rakeita Egyptin maan päälle,
2 Mos.9:24. Että rakeet ja tuli sekaisin maahan lankesivat, niin raskaasti,
ettei ikänänsä senkaltaista kaikessa Egyptin maassa tapahtunut ollut,
siitä ajasta kuin kansa siinä asumaan rupesi.
2 Mos.9:25. Ja rakeet löivät koko Egyptin maalla kaikki kuin kedolla
olivat, sekä ihmiset että karjan: niin myös koko maan vihannan löivät
rakeet kaikki, myös puut kedolla särkivät rikki.
2 Mos.9:26. Ainoasti Gosenin maakunnassa, jossa Israelin lapset olivat,
ei rakeita ollut.
2 Mos.9:27. Niin lähetti Pharao ja kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi
heille: minä olen tällä haavalla pahoin tehnyt; Herra on vanhurskas, vaan
minä ja minun kansani olemme jumalattomat.
2 Mos.9:28. Sen tähden rukoilkaat Herraa, että jo kyllä olis, ja että
Jumalan jylinä ja rakeet lakkaisivat: niin minä päästän teidät, eikä teidän
pidä enempi täällä viipymän.
2 Mos.9:29. Ja Moses sanoi hänelle: koska minä lähden kaupungista,
niin minä ojennan käteni Herran tykö: niin jylinä lakkaa ja rakeita ei pidä
enempi oleman, ettäs tietäisit maan olevan Herran.
2 Mos.9:30. Mutta et sinä ja sinun palvelias, minä kyllä tiedän, vielä
nytkään pelkää Herraa Jumalaa.
2 Mos.9:31. Niin pellavat ja ohrat maahan lyötiin; sillä ohra oli
tähkäpäällä ja pellava oli kulkulla.
2 Mos.9:32. Mutta nisu ja kaura (a) ei turmeltuneet, sillä ne olivat
hiljakylvöt.
2 Mos.9:33. Niin Moses meni ulos kaupungista Pharaon tyköä, ja ojensi
kätensä Herran tykö: ja jylinä ja rakeet lakkasivat, ja sade ei enempi
vuodatettu maan päälle.
