TUOMARIEN KIRJA
25. Mutta Danin lapset sanoivat hänelle: älä anna ääntäs kuulua meidän
tykönämme, ettei vihaiset miehet lankeaisi teidän päällenne, ja sinä
hukutat sielus ja huonees sielut.
26. Niin Danin lapset menivät matkaansa. Ja kuin Miika näki heidät
häntä väkevämmäksi, käänsi hän itsensä ja palasi huoneesensa.
III. 27. Mutta he ottivat sen mitä Miika tehnyt oli ja papin, joka hänellä
oli, ja tulivat Laikseen, levollisen ja suruttoman kansan päälle, ja löivät
heitä miekan terällä, ja polttivat kaupungin.
Jos.19:47. Ja siellä loppuu Danin lasten raja. Ja Danin lapset nousivat
ja sotivat Lesemiä vastaan*, ja voittivat sen ja löivät sen miekan terällä,
omistivat sen ja asuivat siinä, ja kutsuivat Lesemin Daniksi, isänsä Danin
nimeltä.
28. Ja ei yksikään ollut, joka heitä autti, sillä he olivat kaukana
Zidonista, ja ei ollut heillä kenenkään kanssa tekemistä: ja he olivat siinä
laaksossa, joka on BetRehobin tykönä; niin rakensivat he kaupungin, ja
asuivat siinä;
29. Ja kutsuivat kaupungin nimen Dan, isänsä Danin nimeltä, joka
Israelista oli syntynyt, vaikka se kaupunki ennen muinen kutsuttiin Lais.
30. Ja Danin lapset panivat heillensä sen kuvan ylös*, ja Jonatan
Gersomin poika, Manassen pojan, ja hänen poikansa olivat papit**
Danilaisten sukukunnassa, siihen asti että he vietiin vankina maalta
pois+,
1 Kun. K.12:28. Ja kuningas piti neuvon ja teki kaksi kultaista vasikkaa;
ja hän sanoi heille: teidän on työläs mennä Jerusalemiin, katso, tässä
on sinun Jumalas, Israel, joka sinun on johdattanut Egyptin maalta.
1 Kun. K.12:30. Ja se asia joutui synniksi; sillä kansa meni sen yhden
eteen hamaan Daniin.
Tuom.17:10. Miika sanoi hänelle: ole minun tykönäni. Sinun pitää oleman
minun isäni ja pappini, ja minä annan sinulle vuosi vuodelta kymmenen
hopiapenninkiä ja määrätyt vaatteet ja elatukses; ja Leviläinen meni
