TUOMARIEN KIRJA
14. Niin puhuivat ne viisi miestä, jotka läksivät Laikseen maata
vakoomaan, ja sanoivat veljillensä: ettekö te tiedä, että näissä huoneissa
on päällisvaate, pyhyys, kuvat ja epäjumalat? Nyt ajatelkaat, mitä te
teette.
15. Ja he poikkesivat sinne ja tulivat nuoren miehen Leviläisen
huoneesen, joka oli Miikan huoneessa, ja tervehtivät häntä ystävällisesti.
16. Mutta ne kuusisataa sotaaseilla varustettua miestä, jotka olivat
Danin lapsista, seisoivat portilla.
17. Ja ne viisi miestä, jotka olivat menneet vakoomaan maata, menivät
ylös ja tulivat sinne sisälle, ja ottivat kuvan, päällisvaatteen, pyhyyden ja
epäjumalan. Ja pappi seisoi portilla kuudensadan sotaaseilla
varustettuin miesten tykönä.
18. Kuin ne olivat tulleet Miikan huoneesen ja ottivat kuvan,
päällisvaatteen, pyhyyden ja epäjumalat, sanoi pappi heille: mitä te
teette?
19. He vastasivat häntä: ole vaiti ja pidä suus kiinni, ja tule meidän
kanssamme, ja ole meidän isämme ja pappimme: onko se parempi, ettäs
olet pappi yhden miehen huoneessa, kuin koko sukukunnassa Israelissa?
20. Ja papin mieli oli hyvä, ja otti sekä päällisvaatteen, pyhyyden ja
kuvan, ja meni kansan keskelle.
21. Ja kuin he käänsivät itsensä ja menivät matkaansa, asettivat he
pienet lapset ja karjan ja kaikkein kalliimmat tavaransa, menemään
edellänsä.
22. Kuin he olivat taamma joutuneet Miikan huoneesta, kokoontuivat ne
miehet, jotka niissä huoneissa olivat, jotka olivat Miikan huoneen tykönä,
ja ajoivat Danin lapsia takaa,
23. Ja huusivat Danin lapsille; ja he käänsivät kasvonsa ja sanoivat
Miikalle: mikä sinun on, ettäs niin huudat?
24. Hän vastasi: te olette ottaneet minun jumalani, jotka minä tehnyt
olen, ja papin, ja menneet matkaanne: ja mitä minulla nyt enää on? Ja
te sanotte vielä sitte minulle: mikä sinun on?
