MARKUKSEN EVANKELIUMI
32. Ja he toivat hänen tykönsä kuuron, joka myös mykkä oli*, ja he
rukoilivat häntä panemaan kätensä hänen päällensä,
VI. Matt.9:32. Kuin nämät olivat menneet ulos, katso, niin he toivat
mykän ja pirulta riivatun ihmisen hänen eteensä.
II. Luuk.11:14. Ja hän ajoi ulos perkeleen, joka oli mykkä*. Ja tapahtui,
kuin perkele oli ajettu ulos, niin mykkä puhui ja kansa ihmetteli.
33. Ja hän otti hänen erinänsä kansasta ja pisti sormensa hänen
korviinsa, sylki* ja rupesi hänen kieleensä,
Mark.8:23. Ja hän tarttui sokian käteen, ja vei ulos hänen kylästä, ja
sylki* hänen silmiinsä, ja pani kätensä hänen päällensä, ja kysyi häneltä,
josko hän jotakin näkis.
Joh.9:6. Kuin hän tämän sanonut oli, sylki hän maahan ja teki loan
syljestä ja voiteli sokian silmät loalla,
34. Ja katsahtain taivaasen huokasi*, ja sanoi hänelle; ephphata, se on:
aukene.
Joh.11:41. Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin
Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua
kuulit.
I. Joh.17:1. Näitä puhui Jesus, ja nosti silmänsä taivasta päin ja sanoi:
Isä, hetki tuli*, kirkasta sinun Poikas, että sinun Poikas kirkastais myös
sinun!
35. Ja kohta aukenivat hänen korvansa, ja hänen kielensä side pääsi
vallallensa ja puhui selkiästi.
36. Ja hän haasti heidät kellenkään sanomasta. Mutta jota enemmin hän
haasti, sitä enemmin he ilmoittivat.
37. Ja he suuresti hämmästyivät, sanoen: hyvästi hän kaikki teki: kuurot
hän tekee kuulemaan ja mykät puhumaan.
