MARKUKSEN EVANKELIUMI
46. Ja kuin hän oli päästänyt heidät, meni hän vuorelle rukoilemaan.
Matt.14:23. Ja kuin hän oli kansan laskenut, astui hän yksinänsä vuorelle
rukoilemaan. Ja kuin ehtoo joutui, oli hän siellä yksinänsä.
47. Ja kuin ehtoo tuli, oli haaksi keskellä merta, ja hän yksinänsä maalla.
Matt.14:24. Mutta haaksi oli jo keskellä merta, ja ahdistettiin aalloilta;
sillä vastatuuli oli.
Joh.6:17. Ja astuivat haahteen ja menivät ylitse meren Kapernaumia
päin. Ja jo oli pimiä tullut, ja ei Jesus tullut heidän tykönsä.
48. Ja hän näki heidän olevan hädässä soutamisessa; (sillä heillä oli
vastainen). Ja liki neljäntenä yön vartiona tuli hän heidän tykönsä,
käyden meren päällä, ja tahtoi mennä heidän ohitsensa.
49. Mutta kuin he näkivät hänen käyvän meren päällä, luulivat he olevan
kyöpelin ja huusivat.
50. (Sillä kaikki näkivät hänen ja hämmästyivät.) Ja hän puhui kohta
heidän kanssansa ja sanoi heille: olkaat hyvässä turvassa, minä olen,
älkäät peljätkö.
51. Ja hän astui heidän tykönsä haahteen, ja tuuli heikkeni. Ja he paljoa
enemmän keskenänsä hämmästyivät ja ihmettelivät;
52. Sillä ei he ymmärtäneet leivistäkään, vaan heidän sydämensä oli
paatunut.
53. Ja kuin he olivat menneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle* ja
laskivat satamaan.
IV. Matt.14:34. Ja kuin he olivat menneet ylitse, tulivat he Genesaretin
maalle.
54. Ja kuin he menivät ulos haahdesta, niin he kohta tunsivat hänen,
55. Ja juoksivat ympäri kaiken sen ympäristön, ja rupesivat sairaita
viemään vuoteissansa, missä he kuulivat hänen olevan.
56. Ja kuhunka hän meni sisälle kyliin eli kaupunkeihin taikka majoihin,
