JOBIN KIRJA
II. 35. Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun
pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36. Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niin kuin
kruunun.
37. Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niin kuin ruhtinas
kantaisin sen edes.
38. Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä
itkisivät;
Hab.2:11. Sillä kivetkin seinässä pitää huutaman, ja malat harjalta pitää
heitä vastaaman.
39. Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt
peltomiesten elämän työlääksi;
40. Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja
ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
32. Luku.
I. Elihu astuu nyt edes Jobin kanssa kamppailemaan, ja sanoo syyn
vaikenemiseensa tähän asti. II. Juttelee kiivauttansa, ja sois että hän
taitais oikein puhua.
I. Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti
itsensä hurskaana.
2. Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui
Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3. Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta
löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4. Sillä Elihu odotti niin kauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he
olivat vanhemmat häntä.
5. Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui
