JOBIN KIRJA
17. Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä
syönyt?
18. Sillä nuoruudestani olen minä ollut niin kuin isä, ja hamasta äitini
kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19. Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta,
ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20. Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun
lammasnahoillani lämmitettiin;
21. Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun
voimallisena porteissa olevan;
22. Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni
särkyköön luinensa.
23. Sillä Jumalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen
korkeuttansa välttää.
24. Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle
kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
Ps.62:11. Älkäät luottako vääryyteen ja väkivaltaan; älkäät turvatko
niihin, mitkä ei mitään ole; jos rikkaudet teidän tykönne lankeevat, niin
älkäät panko sydäntänne niiden päälle.
Mark.10:24. Mutta opetuslapset hämmästyivät näistä hänen sanoistansa.
Niin Jesus taas vastaten sanoi: rakkaat pojat, kuinka työläs on niiden
tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat.
V. 1 Tim.6:17. Käske niitä, jotka rikkaat tässä maailmassa ovat, ettei he
ylpeilisi eikä panisi toivoansa katoovaisen rikkauden*, vaan elävän
Jumalan päälle, joka meille antaa nautitaksemme runsaasti kaikkinaista:
25. Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon
riistaa koonneet ovat?
26. Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta,
koska se täydellinen oli?
27. Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan
