NEHEMIAN KIRJA
2. Luku.
I. Kuningas kysyy, ja Nehemia juttelee murheensa syyn. II. Nehemia anoo
ja saa luvan mennä parantamaan Jerusalemin muureja. III. Tultuansa
Jerusalemiin, silmäilee kaatuneet muurit ja neuvoo päämiehiä niitä
rakentamaan. IV. Sanballat ja muut vihamiehet pilkkaavat heitä.
I. Ja tapahtui kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä vuonna,
Nisanin kuulla, kuin viina oli hänen edessänsä, ja että minä otin viinan
ja annoin kuninkaalle; mutta en minä ollut (ennen) murheellinen hänen
edessänsä.
2. Niin kuningas sanoi minulle: miksi niin pahoin katsot, ja et kuitenkaan
kipeä ole? Ei se muu ole, mutta murhe on sinun sydämessäs. Ja minä
pelkäsin sangen kovin.
3. Niin minä sanoin kuninkaalle: eläköön kuningas ijankaikkisesti*! Eikö
kasvoni mahda olla murheelliset, kuin se kaupunki, jossa isäni
hautaushuone on, kylmillä on, ja sen portit ovat tulella kulutetut?
Dan.2:4. Niin sanoivat Kaldealaiset kuninkaalle Syrian kielellä: kuningas
eläköön kauvan*! sano palvelioilles uni, niin me tahdomme selittää sen.
Dan.3:9. Ja sanoivat kuningas Nebukadnetsarille: kuningas eläköön
kauvan!
II. Dan.5:10. Sen tähden meni kuningatar kuninkaan ja hänen
voimallistensa asian tähden pitohuoneesen, ja sanoi: kuningas eläköön
kauvan*; älä niin peljästy sinun ajatuksistas, ja älä niin muotoas muuta.
Dan.6:21. Niin Daniel puhui kuninkaan kanssa, (sanoen): kuningas
eläköön kauvan!
II. 4. Niin sanoi kuningas minulle: mitäs siis anot? Niin minä rukoilin
taivaan Jumalaa,
5. Ja sanoin kuninkaalle: jos kelpaa kuninkaalle, ja jos palvelias on sinun
edessäs kelvollinen: ettäs lähettäisit minun Juudaan, isäni
