NEHEMIAN KIRJA
1. Luku.
I. Nehemia, Juudalainen, ollessansa Persian kuninkaan Artahsastan
juomanlaskijana, saa kuulla Jerusalemin ja Juudan kansan surkian tilan.
II. Jonka tähden hän murehtii, paastoo, tekee synnintunnustuksen ja
rukoilee Jumalalta armoa ja onnea aikomiseensa.
I. Nämät ovat Nehemian Hakalian pojan teot. Tapahtui Kislevin kuulla,
kahdentenakymmenentenä vuonna, kuin minä olin Susanin linnassa,
2. Niin tuli Hanani, yksi veljistäni muutamain Juudan miesten kanssa; ja
minä kysyin heiltä Juudalaisista, jotka vankeudesta jääneet ja päässeet
olivat, ja Jerusalemin menoista.
3. Ja he sanoivat minulle: ne, jotka jäljelle jääneet ovat vankeudesta,
ovat siellä maassa suuressa onnettomuudessa ja häpiässä; Jerusalemin
muurit ovat jaotetut ja sen portit tulella poltetut.
2 Kun. K.25:9. Ja poltti Herran huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaikki
huoneet Jerusalemissa, niin myös kaikki suuret huoneet poltti hän
tulella.
II. 4. Kuin minä senkaltaiset sanat kuulin, niin minä istuin ja murehdin
muutamat päivät, paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä,
5. Ja sanoin: Oi Herra, taivaan Jumala, suuri ja peljättävä Jumala, joka
pidät liiton ja laupiuden niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun
käskys!
2 Mos.20:6. Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua
rakastavat, ja pitävät minun käskyni.
2 Mos.34:7. Joka pitää laupiuden tuhanteen polveen, ja ottaa pois
vääryyden, ylitsekäymisen ja synnin: jonka edessä ei yksikään ole
viatoin, joka etsii isäin vääryyden lasten ja lastenlasten päälle, hamaan
kolmanteen ja neljänteen polveen.
4 Mos.14:18. Herra on pitkämielinen ja sangen laupias, ja antaa anteeksi
