NEHEMIAN KIRJA
9. Niin minä sanoin: ei se ole hyvä, minkä te teette; eikö teidän pitäisi
vaeltaman meidän Jumalamme pelvossa, pakanain meidän
vihollistemme häväistyksen tähden?
10. Minä myös ja minun veljeni ja palveliani olemme lainanneet heille
rahaa ja jyviä; mutta jättäkäämme pois tämä korko.
11. Antakaat heille tänäpänä heidän peltonsa, viinamäkensä, öljypuunsa,
huoneensa ja sadas osa rahasta, jyvistä, viinasta ja öljystä, jonka te
olette heiltä koroksi vaatineet.
2 Mos.22:25. Koska sinä lainaat minun kansalleni rahaa, köyhälle kuin
sinun tykönäs on, ei sinun pidä oleman häntä vastaan niin kuin kasvon
ottaja, eli korkoa hänen päällensä paneman.
3 Mos.25:36. Ja ei sinun pidä ottaman korkoa eli voittoa häneltä*; vaan
pelkää sinun Jumalaas, että sinun veljes sais elää sinun kanssas.
IV. 5 Mos.23:19. Älä korkoa ota veljeltäs rahasta, syötävästä tahi
muusta, josta korko otetaan.
12. Niin he sanoivat: me annamme jälleen, ja emme ano heiltä mitään;
me teemme niin kuin sinä olet sanonut. Ja minä kutsuin papit ja
vannotin heitä, että heidän piti niin tekemän.
13. Minä pudistin myös helmani ja sanoin: noin Jumala pudistakoon
jokaisen miehen huoneestansa ja työstänsä, joka ei tätä sanaa pidä, ja
tulkoon niin pudistetuksi ja tyhjäksi. Ja kansa sanoi: amen! Ja he kiittivät
Herraa; ja kansa teki niin.
III. 14. Ja siitä ajasta, kuin minua käskettiin olla heidän päämiehensä
Juudan maassa, joka oli siitä kahdestakymmenennestä vuodesta niin
toiseenneljättäkymmentä kuningas Artahsastan vuoteen,
kahdestatoistakymmenessä ajastajassa, minä ja minun veljeni emme
syöneet päämiehen ruokaa.
15. Sillä ne päämiehet, jotka ennen minua olivat, ne olivat raskauttaneet
kansaa ja ottaneet leipää ja viinaa heiltä, ja vielä sitte neljäkymmentä
sikliä hopiaa, ja olivat antaneet palveliainsa tehdä väkivaltaa kansalle;
