RUUTIN KIRJA
5. Hän sanoi hänelle: kaikki, mitä sinä sanot minulle, teen minä.
6. Hän meni luvaan ja teki kaikki mitä hänen anoppinsa hänelle käski.
7. Ja kuin Boas oli syönyt ja juonut, tuli hänen sydämensä iloiseksi, ja
hän meni levätä yhden kuhilaan taa. Ja hän tuli salaisesti ja nosti
vaatteen hänen jalkainsa päältä, ja pani siihen levätä.
II. 8. Puoliyön aikaan peljästyi mies ja käänsi itsensä: ja katso, vaimo
makasi hänen jalkainsa juuressa.
9. Ja hän sanoi: kukas olet? Hän vastasi: minä olen Ruut, sinun
palkollises: levitä siipes piikas ylitse, sillä sinä olet perillinen.
10. Hän sanoi: siunattu ole sinä Herrassa, minun tyttäreni: sinä olet
parantanut ensimäisen armotyön sillä viimeisellä, ettes ole seurannut
nuorukaisia, köyhiä eli rikkaita.
11. Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää: kaikki, mitäs sanot, teen minä sinulle;
sillä koko minun kansani kaupunki tietää, ettäs olet kunniallinen vaimo.
12. Se on tosi, että minä olen perillinen; mutta toinen on läheisempi
minua.
13. Ole tässä yö, ja jos hän huomenna omistaa sinun, niin se on hyvä,
vaan jollei hän tahdo omistaa sinua, niin minä omistan sinun, niin totta
kuin Herra elää: lepää huomeneen asti.
14. Ja hän lepäsi huomeneen asti hänen jalkainsa juuressa, ja nousi
ennen kuin yksikään toisensa tunsi, ja sanoi: ei pidä kenenkään tietämän
vaimon luvaan tulleeksi.
15. Ja hän sanoi: anna liinavaattees joka ylläs on, ja ota siihen; ja hän
otti siihen. Ja hän mittasi hänelle kuusi mittaa ohria ja pani ne hänen
päällensä. Ja hän itse tuli kaupunkiin.
III. 16. Mutta vaimo meni anoppinsa tykö, joka sanoi: kuinka sinulle
menestyy, tyttäreni? Ja hän jutteli hänelle kaikki, mitä mies oli tehnyt,
17. Ja sanoi: nämät kuusi mittaa ohria antoi hän minulle; sillä hän sanoi:
ei pidä sinun tyhjin käsin menemän anoppis tykö.
18. Hän sanoi: ole hiljakses, tyttäreni, niin kauvan että sinä saat nähdä,
kuinka tämä tapahtuu; sillä ei se mies lakkaa ennen kuin hän tämän
