RUUTIN KIRJA
antoi suuta anoppinsa, mutta Ruut riippui hänessä.
15. Mutta hän sanoi hänelle: katsos, kälys on palannut omaistensa tykö
ja jumalainsa tykö: palaja sinäkin kälys kanssa!
16. Ruut vastasi: älä minulle sitä puhu, että minä luovun sinusta ja
palajan pois tyköäs; sillä kuhunka sinä menet, sinne myös minä menen,
ja kussa sinä yödyt, siellä tahdon myös minä yötä olla: sinun kansas on
minun kansani, ja sinun Jumalas on minun Jumalani.
17. Kussa sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja itseni haudattaa
antaa. Herra tehköön minulle sen ja sen, jos ei ainoastaan kuolema
eroita meitä!
18. Kuin hän näki hänen täydellä mielellä häntä seuraavan, lakkasi hän
sitä puhumasta hänen kanssansa.
19. Ja he matkustivat kahden Betlehemiin asti. Ja kuin he tulivat
Betlehemiin, liikkui koko kaupunki heidän tähtensä, ja sanoivat: onko
tämä Noomi?
20. Mutta hän sanoi heille: älkäät minua kutsuko Noomi, vaan kutsukaat
minua Mara; sillä Kaikkivaltias on minun suuresti surulliseksi tehnyt.
21. Täysinäisenä minä täältä läksin, vaan Herra antoi minun tyhjänä
palata. Miksi te siis kutsutte minua Noomi? sillä Herra on minun
alentanut ja Kaikkivaltias on minua vaivannut.
22. Ja niin palasi Noomi, ja Ruut Moabilainen hänen miniänsä palasi
hänen kanssansa Moabilaisten maalta; ja he tulivat Betlehemiin ohran
leikkaamisen alussa.
2. Luku.
I. Ruut menee poimimaan tähkäpäitä ja osaantuu Boaksen, Noomin
miehen langon pellolle. II. Boas puhuttelee häntä ystävällisesti ja kohtaa
rakkauden töillä III. Ruut vie saaliinsa ja juttelee itsellensä tapahtuneen
lemmen anopillensa.
