BABELIN LOHIKÄÄRMEESTÄ
BABELIN LOHIKÄÄRMEESTÄ
Daniel saa luvan surmata lohikärmeen, jota Babylonialaiset palvelivat.
22. Siellä oli myös suuri lohikärme, jota he Babelissa palvelivat.
23. Ja kuningas sanoi Danielille: kuinka, tahdotko myös hänestä sanoa,
ettei hänkään ole muu kuin vaskinen epäjumala? Katso, hän elää; sillä
hän syö ja juo; sentähden et sinä taida sanoa, ettei hän ole elävä
jumala, palvele siis häntä.
24. Mutta Daniel vastasi: minä palvelen Herraa minun Jumalaani; sillä
hän on elävä Jumala.
25. Vaan sinä, herra kuningas, salli, niin minä tämän lohikärmeen
surmaan ilman yhtäkään miekkaa eli korentoa.
26. Ja kuningas sanoi: se olkoon sinulle luvallinen. Niin Daniel otti
tervaa, rasvaa ja karvoja, ja keitti ne sekaisin, ja teki siitä kyrsäisiä, ja
heitti lohikärmeen suuhun, ja lohikärme pakahtui kahtia. Ja Danie1
sanoi: katso, nämät ovat teidän jumalanne.
27. Kuin Babylonialaiset sen kuulivat, ottivat he sen sangen pahaksi, ja
nostivat kapinan kuningasta vastaan, ja sanoivat: meidän kuninkaamme
on Juudalaiseksi tullut; sillä hän on Belin kukistanut, lohikärmeen
tappanut ja papit surmannut.
28. Ja he astuivat kuninkaan eteen, ja sanoivat: anna meille tänne
Daniel; mutta jollet anna, niin me sinun ja koko sinun huonees tapamme.
29. Kuin kuningas näki, että he väkivallalla hänen päällensä tunkivat,
täytyi hänen antaa heille Danielin.
30. Ja he heittivät hänen jalopeurain eteen luolaan, jossa hän oli kuusi
päivää.
31. Ja luolassa oli seitsemän jalopeuraa, joille joka päivä annettiin kaksi
ihmistä (a) ja kaksi lammasta; mutta ei heille annettu niinä päivinä
mitään, että he olisivat Danielin syöneet.
(a) Gr. ruumista.
