MANASSEN JUUDAN KUNINKAAN RUKOUS
4. Että jokainen hämmästyis sinun edessäs ja pelkäis sinun suurta
voimaas.
5. Sillä sinun vihas on sangen raskas, jolla sinä uhkaat syntisiä.
6. Mutta se laupius, jonka sinä lupaat, on määrätöin ja tutkimatoin.
7. Sillä sinä, Herra, kaikkein Korkein koko maan piirin päällä, olet
kärsivällinen ja sangen armollinen, ja et mielelläs ihmisiä rankaise, ja
olet sinun hyvyydessäs luvannut katumuksen syntein anteeksi
saamiseksi.
Rom.2:4. Eli katsotkos ylön hänen hyvyytensä, kärsiväisyytensä ja
pitkämielisyytensä rikkauden, ettet tiedä, että Jumalan hyvyys vetää
sinua parannukseen?
8. Mutta että sinä olet vanhurskasten Jumala, niin et sinä ole pannut
katumusta vanhurskaalle Abrahamille, Isaakille ja Jakobille, jotka ei sinua
vastaan syntiä tehneet.
(a) (a) Manasse ymmärtää tässä armosta langenneiden katumuksen,
jolla ei hän kiellä vanhurskasten jokapäiväistä katumusta. Etsi
selitykseksi Rekist. Kääntymys.
9. Mutta minä olen syntiä tehnyt, ja minun syntiäni on enempi kuin
santaa meressä, ja olen kämärtynyt raskaissa rautakahleissa, eikä ole
minulla yhtään lepoa;
II. 2 Aika K.33:11. Niin saatti Herra heidän päällensä Assurin kuninkaan
sodanpäämiehet; he ottivat Manassen kiinni* orjantappurain seasta, ja
sitoivat hänen kaksilla vaskikahleilla ja veivät Babeliin.
10. Sillä minä olen kehoittanut sinun vihaan ja suuren kauhistuksen
sinun edessäs tehnyt, että minä senkaltaisen kauhistuksen ja niin paljon
pahennusta olen matkaan saattanut.
11. Sen tähden notkistan minä nyt minun sydämeni polvet ja rukoilen
sinulta, Herra, armoa. Oi Herra, minä olen syntiä tehnyt, tosin minä olen
syntiä tehnyt, ja minä tunnustan minun pahat tekoni.
12. Minä rukoilen ja parun: anna minulle anteeksi; oi Herra, anteeksi
