TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
36. Minun veljeni, jotka vähän aikaa itsiänsä piinattaa antoivat, he
odottavat nyt ijankalkkista elämää Jumalan lupauksen jälkeen, mutta
sinun pitää Jumalan tuomion jälkeen rangaistuksi tuleman, niin kuin sinä
ylpeydelläs ansainnut olet.
Viis.3:4. Jos he vielä ihmisten silmäin edessä paljon kärsivät, niin on
heillä kuitenkin vahva toivo, ettei heidän ikänä kuoleman pidä.
37. Minä tahdon ruumiini ja henkeni minun isäini lain tähden antaa
niinkuin veljenikin, ja Jumalan tykö huutaa, että hän pian kansallensa
armollinen olis; mutta sinun täytyy vielä tunnustaa suuren piinan ja
vaivan kautta, että hän ainoasti oikia Jumala on.
38. Mutta Jumalan viha minussa ja minun veljissäni lakkaa, joka oikiasta
syystä on tullut koko meidän kansamme päälle.
39. Kuin kuningas sen kuuli, tuli hän hulluksi ja kiukkuun, ja antoi häntä
vielä kovemmin piinata kuin muita, sillä se oli hänelle ylönkatse, että he
vielä häntä pilkkasivat.
40. Niin myös tämä kauniisti kuoli, ja on kaiken turvansa pannut
Jumalan päälle.
41. Viimeiseltä myös äiti mestattiin.
42. Niin paljon olkoon kyllä pakanallisista uhreista ja hirmuisesta
piinasta.
8. Luku.
Juudaan voitosta Nikanoria vastaan.
Mutta Juudas Makkabealainen ja hänen kumppaninsa menivät salaa
sieltä ja täältä kyliin, ja huusivat kokoon lankonsa, ja jotka muutoin
Juudalaisten uskossa pysyneet olivat, että hän lähes kuusituhatta
miestä kokoon sai.
2. Ja he rukoilivat Jumalaa, katsomaan köyhän kansan puoleen, joka
jokaiselta vaivattu oli, ja armahtamaan templiä, jonka jumalattomat
