TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
8. Silloin täytyi hänen (joka ennen suuresta ylpeydestä luuli taitavansa
meren aallot hallita ja vuoret toinen toisensa päälle panna) antaa
yhdestä ainoasta lankeemisesta hänensä kannettaa paarein päällä, että
jokainen ilmeisesti näki hänessä Jumalan voiman.
9. Kasvoivat myös madot siitä kirotusta ruumiista, ja hänen lihansa
mätäni suurella kivulla, että koko kappaleet hänen ruumiistansa
putosivat, ja haisi niin pahoin, ettei kenkään sitä kärsiä voinut.
Ap. T.12:23. Ja Herran enkeli löi kohta häntä, ettei hän kunniaa
Jumalalle antanut. Ja hän syötiin madoilta, ja antoi henkensä.
10. Ja joka ennen ajatteli taivaan liikuttavansa, sitä ei kenkään kantaa
taitanut sen kärsimättömän hajun tähden.
11. Silloin hänen täytyi ylpeydestänsä lakata ja tuta, että häneen Jumala
niin ruvennut oli, ja kipu aina eneni.
12. Ja kuin hän itse viimeiseltä, sitä hajua ei enään kärsiä voinut, niin
hän sanoi: se on oikein, että ihminen Jumalan edessä nöyryyttää
itsensä, ja ettei kuolevainen ihminen niin röyhkeä olisi, että hän itsensä
luulis Jumalan kaltaiseksi.
13. Ja se pahanilkinen rupesi rukoilemaan Herraa, joka ei silleen
tahtonut armahtaa hänen päällensä.
Ps.109:7. Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana,
ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Joh.9:31. Mutta me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on
Jumalan palvelia ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
14. Ja lupasi pyhän kaupungin vapaaksi tehdä, jonka hän ennen hävittää
aikoi ja kuolleiden haudaksi tehdä.
15. Ja Juudalaiset, joita ei hän ennen kelvolliseksi lukenut haudattaa,
vaan linnuille ja pedoille syödä antaa, ne hän tahtoi vapaaksi tehdä niin
kuin Atenankin asuvaiset.
16. Ja pyhän templin, jonka hän ennen ryöstänyt oli, tahtoi hän
kaikkinaisella kaunistuksella kaunistaa jälleen, ja paljoa enempi pyhiä
