TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
9. Ja jos monikahdat lujana pysyivät, ettei he pakanain kanssa pitää
tahtoneet, ne kohta piti tapettaman. Siinä nähtiin suuri surkeus.
10. Kaksi vaimoa tuotiin edes, että he poikansa ympärileikanneet olivat;
niiden rintoihin sidottiin lapsukaiset, ja vietiin ympäri kaiken kaupungin,
ja heitettiin viimein muurin ylitse.
11. Muutamat olivat yöllä itsensä lymyttäneet luoliin, että he olisivat
sabbatia pitäneet: ne, (kuin Philippus sen tietää sai), poltettiin; sillä ei he
tahtoneet itsiänsä varjella, ettei he sabbatia rikkoneet olisit.
2 Makk.5:22. Ja jätti Jerusalemiin peräänsä muutamia virkamiehiä,
häijyjä koiranparisia: Philippuksen Phrygiasta, joka vielä pahempi ja
hullumpi oli kuin hänen isäntänsä,
1 Makk.2:34. Ja he vastasivat: emme tahdo lähteä, emmekä rikkoa
sabbatia, niinkuin kuningas käskee.
12. Mutta minä neuvon lukiaa, ettei hän pahentuisi tästä surkeudesta,
vaan muistais, ettei se rangaistus tapahtunut heille kadotukseksi, vaan
meille karttamiseksi;
1 Kor.11:32. Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta kuritetaan*,
ettemme maailman kanssa kadotettaisi.
13. Sillä se on suuri armo, kuin Jumala syntisiä estää, ettei heille aina
menesty, ja on kohta heidän tykönänsä rankaisemassa.
14. Sillä meidän Herra Jumala ei kärsi meitä niin kauvan kuin muita
pakanoita, jotka hän antaa mennä siihen asti kuin he syntinsä mitan
täyttäneet ovat, että hän heitä sitte rankaisis;
15. Vaan estää meitä, ettemme aivan paljon tekisi, ja hän viimein meille
kostais.
16. Sen tähden ei ikänä hän peräti meiltä armoansa ole ottanut pois; ja
vähän meitä onnettomuudella kurittanut on, ei hän kuitenkaan
kansaansa peräti hyljännyt ole.
III. Job.5:17. Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sen
tähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
