ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
25. Mutta kuin Alkimus näki, että Juudas ja hänen väkensä jälleen
voimaansa tulivat ja ettei hän taitanut olla heitä vastaan, meni hän
jälleen kuninkaan tykö, ja kantoi kovin heidän päällensä.
26. Sen tähden lähetti kuningas sinne yhden suuren ruhtinaan Nikanorin,
joka Israelin kansalle juuri armotoin oli, ja käski hänen peräti hävittää
Israelin kansan.
27. Ja Nikanor meni suurella sotajoukolla Jerusalemiin, ja lähetti sanan
Juudaan ja hänen veljeinsä tykö petoksella, niinkuin hän tahtonut olis
rauhaa heidän kanssansa tehdä, ja sanoi:
28. Minä tahdon pitää rauhan teidän kanssanne, ja vähällä väellä tulla
sovinnossa puhuttelemaan sinua.
29. Näin tuli Nikanor Juudaan tykö, ja ottivat toinen toisensa vastaan,
ja puhuttelivat keskenänsä sovinnolla; vaan se oli toimitettu, että Juudas
piti siellä otettaman kiinni.
30. Se tuli Juudaalle tiettäväksi, että Nikanor oli tullut ottamaan häntä
kiinni petoksella, sen. tähden kartti hän häntä, eikä tahtonut enää tulla
hänen tykönsä.
31. Ja kuin Nikanor sen havaitsi, että hänen aivoituksensa oli julki tullut,
meni hän Juudaa vastaan, ja tappeli hänen kanssansa Kaphar Salaman
tykönä.
32. Siinä tuli pois Nikanorilta viisituhatta miestä, ja hänen väkensä täytyi
paeta Davidin linnaan.
33. Tuli myös Nikanor sen jälkeen ylös pyhään Zionin vuorelle, ja papit
ja vanhimmat menivät ulos ottamaan häntä rauhallisesti vastaan, ja
antamaan hänen nähdä, että he kuninkaan tähden suuren uhrin tehneet
olivat.
34. Mutta Nikanor sylki heitä ja heidän jumalanpalvelustansa, häpäisi ja
saastutti uhrin,
35. Ja vannoi valan ja sanoi: ellette saata Juudaa ja hänen väkeänsä
minun käsiini, niin minä tahdon polttaa tämän huoneen niin pian kuin
minä rauhassa tähän jälleen tulen; ja vaelsi matkaansa suuressa
julmuudessa.
