ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
hevosmiestä.
36. Nämät ottivat vaarin elephantista niin ettei he välttäneet pois sen
tyköä, ja kuhunka elephantti käännettiin, sinne myös heidän piti
kääntymän.
37. Ja kukin elephantti kantoi selässänsä puutornia, jossa kaksi
neljättäkymmentä sotamiestä oli, ja se mies, joka eläintä ajoi ja hallitsi.
38. Ne muut hevosmiehet asetti hän molemmille puolille estämään
jalkaväkeä toinen toisestansa hajoamasta.
39. Ja kuin aurinko koitti ja paisti kultaisten kilpien päälle, leimahti koko
vuori siitä, niin kuin se kaikki olis ollut tuli.
40. Ja kuninkaan sotaväestä meni osa vuorelle ja osa alas lakialle
kedolle visusti, hyvässä järjestyksessä.
41. Ja joka heidät kuuli, se peljästyi siitä hirmuisesta pauhinasta ja
suuresta väen paljoudesta, ja siitä helinästä, jonka heidän haarniskansa
ja rautansa antoivat; sillä se oli sangen suuri ja hyvin varustettu
sotajoukko.
42. Ja Juudas myös kävi edes joukkoinensa varjelemaan itsiänsä, ja löi
kuusisataa kuoliaaksi kuninkaan väestä.
43. Ja Eleasar, Sauran poika, otti vaaria yhdestä elephantista, että se oli
suurin ja paremmin valmistettu kuin muut, ja luuli kuninkaan sen päällä
olevan,
44. Ja rohkeni sen kimppuun, että hän olis avun saattanut kansallensa
Israelille, ja saanut ijankaikkisen nimen.
45. Ja juoksi sen tykö suurella rohkeudella, ja tunki itsensä vihollisten
lävitse, ja tappoi monta heistä molemmilta puoliltansa,
46. Ja antoi itsensä elephantin alle ja pisti sen, niin että elephantti
lankesi hänen päällensä ja kuoli, kuoli hän myös itse sen alla.
47. Mutta että juudalaiset näkivät, että kuninkaan sotaväki niin väkevä
oli, välttivät he sivulle, ja hylkäsivät viholliset sillä erällä.
48. Sen tähden meni kuninkaan sotaväki Jerusalemiin, ja tulivat
Juudeaan.
49. Mutta ne, jotka Betsurassa olivat, ei voineet enään siinä olla nälän
