ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
9. Luku
Jonatan tulee sodassa tapetun veljensä Juudaan siaan.
Sillä välillä kuin Demetrius ymmärsi, että Nikanor sotajoukkoinensa lyöty
ja voitettu oli, lähetti hän jälleen Juudeaan nämät kaksi, Bakkideksen ja
Alkimuksen, ja heidän kanssansa parhaan sotaväkensä, jotka sodissa
alati oikialla puolella pidettiin.
2. Nämät menivät Galgalaan päin, piirittivät ja voittivat Maslotin
Arbelassa ja tappoivat siellä paljon väkeä.
3. Sen jälkeen toisena vuotena kuudettakymmentä toista sataa,
ensimäisellä kuulla, matkustivat he Jerusalemiin,
4. Ja sieltä Bereaan kahdellakymmenellä tuhannella jalkamiehellä ja
kahdellatuhannella hevosmiehellä.
5. Ja Juudas sioitti itsensä Laisan tykönä kolmellatuhannella miehellä.
6. Vaan kuin hänen väkensä näki, että vihollisia niin suuri joukko oli,
hämmästyivät he ja pakenivat, niin ettei enempi Juudaan tykö jäänyt
kuin kahdeksansataa miestä.
7. Kuin Juudas tämän näki, ettei hänen sotaväkensä yhdessä pysynyt, ja
viholliset kumminkin täyttivät hänen päällensä, tuli hän surulliseksi; ja
kuin hän näki, ettei hänellä tilaa ollut rohkaista väkeänsä, ja saattaa
heitä yhteen jälleen,
8. Sanoi hän tässä ahdistuksessa jääneille: ylös, ja koetelkaamme, jos
me vihollisten kimppuun tohdimme, ja heitä lyödä taidamme!
9. Mutta ei he tahtoneet, vaan estelivät sen pois, ja sanoivat: ei se ole
mahdollinen, että me jotain taidamme tehdä; mutta anna meidän tällä
erällä välttää ja palata pois, ja hakea meidän veljemme yhteen, jotka
meiltä paenneet ovat; sitte me tahdomme jälleen tulla vihollisten tykö,
ja lyödä heitä: nyt on meitä sangen vähä.
10. Mutta Juudas sanoi: pois se, että meidän pitää pakeneman; jos
meidän aikamme on tullut, niin me tahdomme kunniallisesti kuolla
meidän veljeimme tähden, ja ei sallia meidän kunniaamme häpiäksi tulla.
