TOBIAN KIRJA
TOBIAN KIRJA
Esipuhe.
Mitä Juditin kirjasta sanottu on, se taidetaan myös tästä Tobian kirjasta
sanoa. Jos se on historia, niin se on kaunis pyhä historia; mutta jos se
on ajateltu, niin on se totisesti korkialla lahjalla lahjoitetun kirjoittajan
oikia, kaunis, terveellinen ja tarpeellinen ajatus. Ja on tiettävä, että
Juudalaisten seassa on ollut monta senkaltaista runoin ajatusta, joita he
ovat harjoitelleet pyhäpäivänä ja sabbatina, ja niin iloisesti nuoruuden
mieleen Jumalan sanan ja työt muistuttaneet, erinomaisesti, kuin he
hyvässä rauhassa ja hallituksessa olleet ovat. Sillä heillä on sangen
jaloja miehiä ollut niin kuin prophetaita, veisaajia, runoilioita ja
senkaltaisia, jotka Jumalan sanaa viriästi ja kaikilla tavoilla opettaneet
ovat.
Ja niin kuin Juditin kirja näyttää, kuinka maakunnalle ja kansalle usein
surkiasti tapahtuu, kuinka tyrannit ensisti tuimasti kiukuitsevat, ja
viimeiseltä häpiällisesti maahan lankeevat: niin näyttää myös tämä kirja,
kuinka toisinansa jumalisen talonpojan ja kauppamiehen pahoin käy,
mitä vastoinkäymistä aviosäädyssä on; taas kuinka Jumala aina
armollisesti auttaa, ja viimeiseltä ilolla päättää: että avioväki oppisi
kärsivällisyyttä, ja mielellänsä kärsisi kaikkinaista vaivaa, toivossa,
oikiassa Jumalan pelvossa ja lujassa uskossa.
Ja näyttää Grekankielinen kirjoitus enimmästi kuin tämä olis ollut leikki;
sillä se puhuu kaikki Tobian nimellä, niin kuin leikeissä ihmisten tapa on.
Sitte on yksi oppinut mies sen sovittanut toimelliseen puheeseen. Tähän
myös nimet sopivat yhteen: sillä Tobia on niin paljo kuin hurskas mies,
se siittää taas toisen Tobian, ja sen täytyy elää murheessa ja vaarassa,
sekä tyrannein että kylänmiestensä tähden. Tuli päälliseksí (ettei kova
onni yksinänsä olisi) sokiaksi, viimeiseltä rakkaan Hannansa kanssa
eripuraiseksi, he lähettävät pois poikansa, ja on tosin surkia ja
murheellinen elämä. Hanna on ,,armollinen”, se on, rakas talon emäntä,
