SALOMON VIISAUS
1 Aika K.29:15. Sillä me olemme muukalaiset ja oudot* sinun edessäs,
niin kuin kaikki meidän isämmekin: meidän ikämme on maan päällä niin
kuin varjo+, ja ei täällä ole yhtään viipymystä.
Viis.2:5. Meidän aikamme on niin kuin varjo, ja kuin me tulemme pois,
niin ei tulla jälleen; sillä on niin päätetty, ettei yksikään pidä tuleman
jälleen.
10. Niin kuin laiva, joka aalloissa juoksee, jonka jälkeä ja vanaa, sittekuin
se on mennyt ohitse, ei löydetä aalloissa;
San. l.30:18. Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
San. l.30:19. Kotkan tiet taivaan alla, kärmeen retket kalliolla, haahden
jäljet meren keskellä*, ja miehen jäljet piian tykö.
11. Eli niin kuin lintu, joka tuulessa lentää, jonka rataa ei enään löydetä,
sillä hän laukuilee ja pieksää tuulta, ajaa ja eroittaa sitä liehuvaisilla
siivillänsä, ja sitte ei löydetä merkkiä senkaltaisesta lennosta;
12. Eli niin kuin nuoli, joka jotakuta kohden lasketaan, hajoittaa tuulen,
joka kohta kokoontuu jälleen, ettei tuta taideta, kusta se mennyt on:
13. Niin myös me, kohta kuin me syntyneet olimme, saimme lopun, ja
emme mitään hyvää työtä ole tehneet,
Job.8:9. Sillä me olemme niin kuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä:
meidän elämämme on niin kuin varjo* maan päällä.
14. Vaan me olemme kulutetut meidän pahuudessamme.
15. Sillä jumalattoman toivo on kuin tomut tuulelta hajoitettu, ja niin
kuin vetelä vaahto, joka myrskyltä on ajettu, ja niin kuin savu, joka
tuulelta on puhallettu pois, ja niin kuin se kohta unhotetaan, joka
ainoastaan päivän vieraana on ollut.
Job.8:13. Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja
ulkokullattuin toivo katoo.
Job.8:14. Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niin
kuin hämähäkin verkko.
