SALOMON VIISAUS
hävitetään.
20. Heidän pitää oleman ahdistuksessa, ja heidän muistonsa pitää
hukkuman, mutta heidän pitää tuleman epäileväiseksi syntinsä
tunnustuksessa, ja heidän syntinsä pitää heitä nuhteleman vastoin
heidän silmiänsä.
5. luku.
Vanhurskasten ja jumalattomain erinkaltainen loppu.
Silloin vanhurskas seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka häntä
ahdistaneet ja hänen työnsä hyljänneet ovat;
2. Koska he sen näkevät, niin he hämmästyvät sangen hirmuisesti, ja
tyhmistyvät sitä autuutta. jota ei he toivoneet.
3. Puhuvat toinen toisellensa, ja katuvat, ja huokaavat henkensä
ahdistuksesta, ja sanovat: tämä on se, jonka me ennen pidimme
nauruna ja pilkkasananlaskuna.
4. Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä ja hänen loppunsa
häpiänä.
5. Kuinka hän nyt on luettu Jumalan lasten sekaan, ja hänen perintönsä
pyhäin sekaan'?
Vis.3:9. Sillä jotka häneen turvaavat, ymmärtävät totuuden, ja jotka lujat
ovat rakkaudessa, ei pidä hänestä luovutettaman. Sillä hänen pyhänsä
ovat armossa ja laupiudessa, ja hän katsoo valituitansa.
6. Sen tähden olemme eksyneet oikialta tieltä, ja vanhurskauden kynttilä
ei ole meitä valistanut, eikä vanhurskauden aurinko meille koittanut.
7. Me olemme kaikki käyneet vääriä ja vahingollisia teitä, ja olemme
vaeltaneet harhoja retkiä; mutta Herran teitä emme ole tietäneet;
8. Mitä autti meitä koreutemme? mitä hyödytti meitä rikkaus ja ylpeys?
9. Kaikki ovat menneet ohitse niin kuin varjo, ja niin kuin sanansaattaja,
joka juosten menee;
