JUDITIN KIRJA
13. Sentähden olen minä aikonut tulla päämiehen Holoferneksen eteen,
että minä ilmoittaisin hänelle heidän salautensä, ja sanoisin hänelle,
kuinka huokiasti hän heidät taitais voittaa, niin ettei hän yhtään miestä
tarvitse siinä hukata.
14. Kuin ne miehet kuulivat hänen sanansa, katsoivat he hänen
päällensä, ja ihmettelivät sangen suuresti, että hän oli niin ihana.
15. ja sanoivat hänelle: se sinua kyllä auttava on, ettäs sen neuvon
löytänyt olet, tullakses meidän herramme tykö.
16. Sillä kuin sinä tulet hänen eteensä, niin on hän sinulle armollinen,
ja sinä olet sangen sydämestä hänelle otollinen.
III 17. ja he veivät hänen Holoferneksen majaan, ja sanoivat hänestä
hänelle. Ja kuinka hän tuli hänen eteensä, syttyi hän häneen.
18. Ja hänen palveliansa sanoivat toinen toisillensa: Hebrean kansa ei
ole suinkaan ylönkatsottava, jossa niin ihanat vaimot ovat; emmekö me
senkaltaisten ihanaisten vaimoin tähden sotisi?
19. Kuin Judit näki Holoferneksen istuvan telttansa alla, joka kauniisti
kudottu oli, purpurasta ja kullasta, smaragdilla ja monella kalliilla kivillä
kaunistettu.
20. Lankesi hän hänen eteensä maahan, ja kumarsi häntä. Ja Holofernes
käski hänen nousta.
11 luku
Judit otetaa vastaan lempiästi. II. Ylistää Holofernestä ja uskottaa häntä
voitosta Juudalaisten ylitse. III. Löytää armon puheellansa.
1. Ja Holofernes sanoi hänelle: ole hyvässä turvassa, ja älä pelkää, sillä
en minä ikänä ole kellenkään vahinkoa tehnyt, joka itsensä kuningas
Nebukadnetsarin alle mielellänsä antanut on.
2. Ja jos ei sinun kansas olisi katsonut minua ylön, niin en minä koskaan
yhtäkään asetta heitä vastaan ylentänyt olisi.
3. Sano siis, minkä tähden sinä ole heidän tyköänsä paennut, ja tullut
