JUDITIN KIRJA
Jumalan edessä, joka meitä rankaisee meidän syntiemme tähden, että
me olemme rukoilleet teitä antamaan Holofernekselle kaupunkia,
ettemme äkisti kuolisi miekalla, ja ettemme kaikki nääntyisi janosta.
18. Silloin oli suuri itku ja valitus kaikella kansalla; muutamat seisoivat
kauvan ja huusivat Jumalaa tykö ja sanoivat:
19. Me olemme syntiä tehneet ynnä meidän isäimme kanssa, me
olemme väärin tehneet ja olleet jumalattomat.
II. Ps.106:6. Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme
väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
Dan.9:6. Emme totelleet sinun palvelioitas prophetaita, jotka saarnasivat
sinun nimees meidän kuninkaillemme, päämiehillemme ja isillemme, ja
myös kaikelle kansalle maakunnassa.
20. Mutta sinä olet laupias, sentähden ole meille armollinen ja rankaise
itse meitä: ja että me sinun tunnustamme, niin älä meitä hylkää
pakanain käsiin, jotka eivät sinua tunne;
21. Ettei he kerskaisi, sanoen, kussa on nyt heidän Jumalansa?
22. Kuin he jo kauvan huutaneet ja itkeneet olivat ja jo jotakin jälleen
vaikenivat,
23. Nousi Otsia, itki ja sanoi, hyvät veljet, olkaat kuitenkin kärsivälliset,
ja odottakaamme vielä viisi päivää Jumalan apua:
24. Jos hän tahtoo meille armon osoittaa, ja nimensä kuuluisaksi tehdä.
25. Jos ei meitä näinä viitenä päivänä auteta, niin me teemme, niin kuin
te anoneet olette.
8. Luku
Judit osoittaa Otsian puheen sopimattomaksi ja neuvoo turvaamaan
Jumalaan. II. Lupaa kokea jotakin veljeinsä pelastukseksi.
1. Tämä tuli Juditin eteen, joka leski oli, Meratin tytär, Utsin pojan,
Josephin pojan, Otsian pojan, Jamnorin pojan, Gedeonin pojan,
