JUDITIN KIRJA
armon, ja sinun aikomises menestyä! että Israel iloitsis sinusta, ja sinun
nimes tulis luetuksi pyhäin hurskaiden sekaan.
34. Ja Otsia, Juudan päämies, sanoi hänelle: mene rauhaan, Herra
olkoon sinun kanssas, ja kostakoon meidän tähtemme vihollisille! ja niin
he läksivät pois hänen tyköänsä.
9. Luku
Judit rukoilee. I. Että Jumala lannistais Assyrialaisten röyhkeyden. II.
Antais hänelle rohkeutta ja onnea toimittaa aikomustansa.
1. Sitte meni Judit kammioonsa, ja puetti itsensä säkkiin, ja priiskotti
tuhkaa päänsä päälle, ja lankesi Herran eteen, huusi häntä ja sanoi:
2. Herra, minun isäni Simeonin Jumala, joka annoit hänelle miekan,
rangaista pakanoita, jotka neitseitä häpäisivät ja häpiään saattivat,
1 Mos.34:2. Koska Sikem, Hemorin Heviläisen, sen maakunnan ruhtinaan
poika näki hänen, otti hän hänen ja makasi hänen, ja häpäisi hänen.
1 Mos.34:25. Ja tapahtui kolmantena päivänä, koska he kipiämmällänsä
olivat, ottivat kaksi Jakobin poikaa Simeon ja Levi, Dinan veljet, kumpikin
miekkansa, ja menivät rohkiasti kaupunkiin: ja tappoivat jokaisen
miehenpuolen.
1 Mos.34:26. Ja tappoivat myös Hemorin, ja hänen poikansa Sikemin
miekan terällä: ja ottivat Dinan Sikemin huoneesta, ja menivät pois.
3. Ja annoit vangita heidän vaimonsa ja tyttärensä, ja ryöstätit heitä
sinun palvelias kautta, joka sinun kiivaudessas palavat olivat: auta minua
köyhää leskeä, Herra, minun Jumalani.
4. Sillä kaikki apu, joka muinen ja sitte joskus on tapahtunut, On sinulta
tullut; ja mitä sinä tahdot, sen pitää tapahtuman.
II. Ps.74:12. Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen
autuuden matkaan saattaa maan päällä.
