P. JOHANNEKSEN ENSIMÄINEN EPISTOLA
2 Joh. v.5. Ja nyt rukoilen minä sinua, rouva, en, että minä uutta käskyä
sinulle kirjoittaisin, vaan sen mikä meillä alusta oli, että me toinen
toistamme rakastaisimme.
8. Minä kirjoitan teille taas uuden käskyn*, se mikä hänessä totinen on,
ja teissä myös; sillä pimeys on mennyt pois ja totinen valkeus+ nyt
paistaa.
Joh.13:34. Uuden käskyn minä teille annan, että te rakastaisitte teitänne
keskenänne*, niin kuin minä teitä rakastin, että te myös toinen toistanne
rakastaisitte.
Joh.15:12. Se on minun käskyni, että te rakastatte teitänne
keskenänne*, niin kuin minä teitä rakastin.
Joh.1:9. Se oli totinen valkeus*, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka
maailmaan tulevat;
II. Joh.8:12. Niin Jesus puhui taas heille ja sanoi: minä olen maailman
valkeus*: joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, mutta saa
elämän valkeuden.
Rom.13:12. Yö on kulunut ja päivä on tullut; sen tähden hyljätkäämme
pimeyden työt* ja pukekaamme meitämme valkeuden sotaaseilla+.
9. Joka sanoo valkeudessa olevansa ja vihaa veljeänsä, hän on vielä
pimeydessä.
1 Kor.13:2. Ja jos minä propheteerata taitaisin*, ja kaikki salaisuudet
tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä
vuoret siirtäisin+, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
2 Piet.1:9. Mutta jolla ei näitä ole, hän on sokia, ja ei näe mitään
kaukaa*, ja on unohtanut itsensä olleen puhdistetun entisistä
synneistänsä.
1 Joh.3:14. Me tiedämme, että me olemme kuolemasta elämään siirretyt,
sillä me rakastamme veljiä. Joka ei veljeänsä rakasta, se pysyy
kuolemassa.
1 Joh.3:15. Jokainen, joka veljeänsä vihaa, hän on murhaaja*; ja te
