P. JOHANNEKSEN ENSIMÄINEN EPISTOLA
tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupius.
10. Jos me sanomme: emmepä me syntiä tehneet ole, niin me teemme
hänet valehteliaksi ja ei hänen sanansa ole meissä.
2. Luku.
I. Jesuksen sovinnosta, ja hänen oikiasta tuntemisesta. II. Maailman
rakkauden vahingollisuudesta. III. Antikristuksen ilmaantumisesta. IV.
Pysyväisyydestä tutussa totuudessa.
I. Minun lapsukaiseni! näitä minä teille kirjoitan, ettette syntiä tekisi. Ja
jos joku syntiä tekee, niin meillä on edes vastaaja Isän tykönä, Jesus
Kristus, joka vanhurskas on,
Rom.3:25. Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta
hänen veressänsä*, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen
edessänsä kelpaa, edellä käyväisten syntein anteeksi antamisen kautta+,
Rom.8:34. Kuka on, joka tahtoo kadottaa*? Kristus on kuollut. Ja, hän
on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä+, joka myös
rukoilee meidän edestämme.
1 Tim.2:5. Sillä yksi on* Jumala, ja yksi välimies+ Jumalan ja ihmisten
välillä, ihminen Kristus Jesus,
Hebr.7:24. Mutta tällä, että hän pysyy ijankaikkisesti, on katoomatoin
pappeus,
Hebr.7:25. Josta hän myös taitaa ne ijankaikkisesti autuaiksi tehdä, jotka
hänen kauttansa Jumalan tykö tulevat, ja elää aina ja rukoilee alati
heidän edestänsä.
IV. Hebr.9:24. Sillä ei Kristus mennyt käsillä tehtyyn pyhään, joka totisen
kuva on, vaan hän meni itse taivaasen, että hän nyt Jumalan kasvoin
edessä meidän tähtemme ilmestyis;
2. Ja hän on sovinto meidän synteimme edestä, ei ainoastaan meidän,
