EPISTOLA HEBREALAISILLE
29. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen,
joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa*,
jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
1 Kor.11:29. Sillä joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo
tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.
30. Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon
kostaa, sanoo Herra*; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva+.
5 Mos.32:35. Minun on kosto, minä kostan*, heidän jalkansa pitää
ajallansa kompastuman; sillä heidän kadotuksensa aika on läsnä, ja
mikä heille tarjontelee, se rientää.
Rom.12:19. Älkäät itse kostako*, minun rakkaani, vaan antakaat
(Jumalan) vihan siaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä
tahdon kostaa, sanoo Herra+.
5 Mos.32:36. Sillä Herra tuomitsee kansansa, ja armahtaa palveliaansa*;
sillä hän näkee, että käsi on poissa, ja ei ole mitään tallella pidetty eikä
jätetty+.
Ps.135:14. Sillä Herra tuomitsee kansansa, ja on palvelioillensa
armollinen.
31. Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
IV. 32. Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte
monen vaivan kilvoituksen:
Gal.3:4. Oletteko te niin paljon hukkaan kärsineet? Jos se muutoin
hukassa on.
Phil.1:29. Sillä teille on lahjaksi annettu Kristuksen puolesta, ei ainoasti
että te hänen päällensä uskotte, mutta myös kärsitte hänen tähtensä,
Phil.1:30. Ja pysytte siinä kilvoituksessa, jonka te minussa näitte ja nyt
minusta kuulette.
I. Kol.2:1. Sillä minä soisin teidän tietävän, kuinka suuri kilvoitus* minulla
on teistä ja niistä, jotka Laodikeassa ovat, ja kaikista niistä, jotka ei
minun kasvojani lihassa nähneet:
