EPISTOLA HEBREALAISILLE
Kristuksen uskon kautta, kaikkein tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat:
sillä ei ole yhtään eroitusta.
Phil.3:9. Ja hänessä löydettäisiin, ettei minun vanhurskauteni laista olisi,
vaan joka tulee uskosta Kristuksen päälle, nimittäin se vanhurskaus, joka
Jumalalta uskolle omistetaan,
8. Uskon kautta tuli Abraham kuuliaiseksi, kuin hän kutsuttiin*
menemään siihen maahan, jonka hän oli perivä, ja hän meni eikä
tietänyt kuhunka hän tuleva oli.
I. 1 Mos.12:1. Ja Herra oli sanonut Abramille: Lähde maaltas, ja
suvustas, ja isäs huoneesta: sille maalle, jonka minä sinulle osoitan.
1 Mos.12:4. Niin Abram läksi, niin kuin Herra hänelle sanonut oli, ja Lot
meni hänen kanssansa: Mutta Abram oli viidenkahdeksattakymmentä
ajastajan vanha Haranista lähteissänsä.
Ap. T.7:2. Vaan hän sanoi: miehet, rakkaat veljet ja isät, kuulkaat:
kunnian Jumala ilmestyi Abrahamille meidän isällemme, kuin hän oli
Mesopotamiassa, ennen kuin hän Haranissa asui,
9. Uskon kautta oli hän muukalainen luvatussa maassa, niin kuin
vieraalla maalla, ja asui majoissa Isaakin ja Jakobin kanssa, jotka olivat
sen lupauksen kanssaperilliset.
10. Sillä hän oli odottanut sitä kaupunkia*, jolla perustus oli, jonka
rakentaja ja luoja on Jumala+.
Hebr.12:22. Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän
Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin*, ja monen tuhannen
enkelitten joukon tykö,
Hebr.13:14. Sillä ei meillä tässä ole pysyväistä kaupunkia, vaan
tulevaista me etsimme.
Ilm. K.21:2. Ja minä Johannes näin pyhän kaupungin, uuden
Jerusalemin, astuvan alas taivaasta*, Jumalalta+ valmistetun, niin kuin
morsiamen kaunistetun hänen miehellensä.
Hebr.3:4. Sillä jokainen huone on joltakin rakennettu; mutta joka kaikki
