EPISTOLA HEBREALAISILLE
tosin kuoletettu, mutta Hengen kautta eläväksi tehty,
10. Luku.
I. Osoitetaan Leviläisuhrien vajavaisuus ja Kristuksen uhrin täydellisyys,
meidän synteimme pyyhkimiseksi pois. II. Neuvotaan uskolla Kristukseen
turvaamaan, ja pyhällä elämällä hänen opissansa pysymään. III.
Ilmoitetaan luopuvaisille kauhia rangaistus. IV. Lohdutukseksi
kehoitetaan vainoa Kristuksen tunnustuksen tähden kärsimään.
I. Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento*; niillä
uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä
täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat+.
Kol.2:17. Jotka ovat tulevaisten varjo, mutta itse ruumis on Kristuksessa.
Hebr.8:5. Jotka palvelevat taivaallisten esikuvaa ja varjoa*, niin kuin
jumalallinen vastaus Mosekselle sanoi, kuin hänen piti majan päättämän:
katso, sanoo hän, ettäs kaikki teet sen kuvan jälkeen, mikä sinulle
vuorella osoitettu on+.
Hebr.9:9. Joka sillä ajalla oli esikuva, jossa lahjat ja uhrit uhrattiin*, jotka
ei voineet omantunnon perään täydelliseksi tehdä+ sitä, joka
jumalanpalvelusta teki.
2. Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat,
synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
3. Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
4. Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa
pois.
3 Mos.16:14. Ja ottaman mullin verta, priiskottaaksensa sormellansa
armoistuimen puoleen, etiselle puolelle itään päin: seitsemän kertaa
pitää hänen näin sormellansa armoistuimen edessä verta priiskottaman.
4 Mos.19:4. Ja papin Eleatsarin pitää ottaman sen verta sormellansa ja
priiskottaman juuri seurakunnan majaa kohden sen verta seitsemän
