P. PAAVALIN EPISTOLA TITUKSELLE
meidän Isämme tahdon jälkeen,
Gal.2:20. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu*. Mutta minä elän,
en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän
lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua
rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni+.
Eph.2:10. Sillä me olemme hänen tekonsa*, luodut Kristuksessa
Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan
valmistanut+.
Eph.5:2. Ja vaeltakaat rakkaudessa, niin kuin myös Kristus meitä rakasti*
ja antoi itsensä ulos meidän edestämme lahjaksi, uhriksi+ ja Jumalalle
makiaksi hajuksi.
Hebr.9:14. Kuinka paljoa enemmin Kristuksen veri, joka itsensä ilman
kaiketa viata iankaikkisen hengen kautta Jumalalle uhrannut
on, on
puhdistava omantuntomme kuolevaisista töistä, elävää Jumalaa
palvelemaan?
15. Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös
kenenkään pidä sinun katsoman ylön.
3. Luku.
I. Edespäin saa Titus käskyn neuvoa kristityitä, niin kuin armosta
osallisia, heidän käytöksistänsä esivaltaa ja muita kohtaan II. Tituksen
omista käytöksistä. III. Päätökseksi erinäisistä asioista, tervehdysten
kanssa.
I. Neuvo heitä, että he päämiehille ja esivallalle kuuliaiset olisivat*, että
he kaikkiin hyviin töihin valmiit olisivat:
I. Rom.13:1.etc. Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen;
sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta*: ne vallat, jotka ovat,
Jumalalta ne säädetyt ovat.
1 Piet.2:13. II. Sen tähden olkaat alamaiset kaikelle inhimilliselle säädylle
