P. PAAVALIN EPISTOLA TITUKSELLE
uskoa vastaan sotivat ja omattunnot kristillisestä vapaudesta eroittavat
ihmisten töiden vankiuteen, niin kuin ne Jumalan edessä vanhurskaiksi
tekisivät, jotka ei kuitenkaan mihinkään kelpaa.
2 opettaa hän kaikkinaisia säätyjä, vanhoja, nuoria, vaimoja, miehiä,
isäntiä ja palvelioita, kuinka kunkin pitää hänensä käyttämän, niin kuin
ne, jotka Kristus kuolemallansa omaksensa saanut on.
3 opettaa hän maailmalliselle esivallalle kuuliaisen olemaan. Niin myös
opettaa vielä siitä armosta, jonka Kristus meille ansainnut on, ettei joku
luulisi siinä kyllä olevan, että esivaltaa kuullaan ja kunnioitetaan; sillä ei
meidän vanhurskautemme kelpaa mitään Jumalan edessä. Hän neuvoo
myös eriseuraisia karttaman.
1 LUKU
I. Paavali tervehtii Titusta; II. Opettaa häntä, minkä tapaisia piispaksi ja
opettajaksi asetettaman pitää; III. Varoittaa häntä jumalattomia ja
ulkokullatuita kovasti nuhtelemaan.
I. Paavali, Jumalan palvelia ja Jesuksen Kristuksen apostoli, Jumalan
valittuin uskon jälkeen ja totuuden tunnon, joka jumalisuuden* jälkeen
on,
1 Tim.3:16. Ja se on julkisesti suuri jumalisuuden salaisuus, että Jumala
on ilmoitettu lihassa*, vanhurskautettu hengessä, nähty enkeleiltä,
saarnattu pakanoille, uskottu maailmassa ja otettu ylös kunniaan.
II. 1 Tim.6:3. Jos joku toisin opettaa*, ja ei pysy meidän Herran Jesuksen
Kristuksen terveellisissä sanoissa ja siinä opissa, joka jumalisuudesta on,
2. Ijankaikkisen elämän toivoon, jonka Jumala, joka ei valehdella taida*,
ennen ijankaikkisia aikoja+ luvannut on§,
4 Mos.23:19. Ei ole Jumala ihminen, että hän valhettelis, taikka ihmisen
lapsi, että hän jotakin katuis. Pitäiskö hänen jotakin sanoman, ja ei
tekemän? Pitäiskö hänen jotakin puhuman, ja ei täyttämän?
