TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
27. Mutta Herra paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän tahtonut päästää
heitä.
28. Ja Pharao sanoi hänelle: mene pois minun tyköäni, ja karta ettes
enempi silleen tule minun kasvoini eteen; sillä jona päivänä sinä tulet
minun eteeni, pitää sinun kuoleman.
29. Moses vastasi: niin kuin sinä sanonut olet, en tule minä enempi
sinun kasvois eteen.
11. Luku.
I. Jumala ilmoittaa viimeisen vitsauksen, ja käskee Israelin lasten anoa
kalliita kaluja Egyptiläisiltä. II. Moses uhkaa Pharaota esikoisten surmalla;
mutta hän jää vielä paatumiseensa.
I. Ja Herra oli sanonut Mosekselle: vielä minä annan tulla yhden
rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte hän päästää teidät täältä, ja
koska hän teidät kokonansa päästää, niin hän ajain ajaa teidät täältä
ulos.
2. Niin sano siis nyt kansalle: että joka mies anois lähimmäiseltänsä, ja
jokainen vaimo lähimmäiseltänsä, hopia ja kultaastioita.
2. Mos.3:21. Ja minä annan armon tälle kansalle Egyptiläisten edessä,
että koska te lähdette, ei teidän pidä tyhjin käsin lähtemän.
2. Mos.3:22. Vaan jokaisen vaimon pitää anoman kylänsä vaimolta, ja
huonekuntalaiseltansa hopia ja kultaastiat ja vaatteet, ja paneman ne
teidän poikainne ja tytärtenne päälle, ja paljastaman Egyptiläiset.
2. Mos.12:35. Ja Israelin lapset olivat tehneet Moseksen sanan jälkeen,
ja olivat anoneet Egyptiläisiltä hopia ja kultaastioita ja vaatteita.
3. Sillä Herra oli antanut armon kansalle Egyptiläisten edessä. Ja Moses
oli sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan
edessä.
