TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
17. Niin anna nyt minulle anteeksi minun rikokseni vielä tällä erällä, ja
rukoilkaat Herraa teidän Jumalaanne, että hän ottais minulta pois vielä
tämän kuoleman.
18. Ja hän meni pois Pharaon tyköä, ja rukoili Herraa.
19. Niin Herra käänsi tuulen aivan tuimaksi länsituuleksi, ja nosti
heinäsirkat ja heitti heidät Punaiseen mereen, niin ettei yhtäkään
heinäsirkkaa jäänyt koko Egyptin maan ääriin.
20. Mutta Herra paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän päästänyt Israelin
lapsia.
II. 21. Ja Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes taivaasen päin, että
pimeys tulis Egyptin maan päälle, niin että pimeyteen ruveta taidettaisiin.
22. Ja Moses ojensi kätensä taivaasen päin, niin tuli synkiä pimeys koko
Egyptin maan päälle kolmeksi päiväksi.
Viis.17:21. Ainoasti näillä oli synkiä yö, joka oli sen pimeyden kuva, joka
heille tuleva oli; mutta he olivat itsellensä suuremmaksi rasitukseksi kuin
pimeys.
Viis.18:1. Mutta sinun pyhilläs oli suuri valkeus, ja viholliset kuulivat kyllä
heidän äänensä, mutta ei he nähneet heitä.
23. Niin ettei toinen toistansa nähnyt, eikä myös noussut paikastansa
kolmena päivänä. Mutta kaikilla Israelin lapsilla oli valkeus heidän
asuinsioissansa.
24. Niin kutsui Pharao Moseksen, ja sanoi: menkäät ja palvelkaat Herraa;
ainoastansa teidän lampaanne ja karjanne jääkään tänne: teidän
lapsenne menkään myös teidän kanssanne.
25. Moses sanoi: sinun pitää myös salliman minun käsiini uhrini, ja
polttouhrin, jota meidän pitää tekemän Herralle meidän Jumalallemme.
26. Meidän karjamme pitää myös menemän meidän kanssamme, ja ei
yhtäkään sorkkaa jäämän; sillä siitä meidän pitää ottaman ja tekemän
palveluksen Herralle meidän Jumalallemme: ja emme tiedä, millä me
palvelemme Herraa, siihen asti kuin me sinne tulemme.
