TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
ja katso, sinun palvelias piestään, ja sinun kansalles nuhde on.
17. Ja hän sanoi: te olette joutilaat, joutilaat te olette, sen tähden te
sanotte: menkäämme ja uhratkaamme Herralle.
18. Niin menkäät nyt, ja tehkäät työtä. Olkia ei pidä teille annettaman;
mutta tiililuvun pitää teidän kuitenkin antaman.
19. Niin Israelin lasten haltiat näkivät itsensä olevan ahdistuksessa, sillä
(heille) sanottiin: ei teidän pidä vähentämän teidän tiileistänne, kunkin
päivän määrästä.
20. Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä vastassa,
kuin he läksivät Pharaon tyköä.
21. Joille he sanoivat: Herra nähköön teitä ja tuomitkoon; sillä te olette
tehneet meidän haisevaiseksi Pharaon edessä, ja hänen palveliainsa
edessä, että te olette miekan antaneet heidän käteensä, surmata meitä.
22. Moses palasi Herran tykö, ja sanoi: Herra miksis niin pahasti teet
tätä kansaa vastaan? Miksis olet minun tänne lähettänyt?
23. Sillä sitte kuin minä menin Pharaon tykö, puhuttelemaan häntä sinun
nimees, on hän pahoin tehnyt tälle kansalle; ja et sinä ollenkaan ole
pelastanut sinun kansaas.
6. Luku.
I. Herra vahvistaa lupauksensa kansansa johdattamisesta ulos ja antaa
Mosekselle uuden käskyn siitä. II. Israelin lasten päämiehet; niin myös
Moseksen ja Aaronin suku.
I. Niin sanoi myös Herra Mosekselle: nyt pitää sinun näkemän, mitä minä
Pharaolle teen; sillä hänen pitää heitä päästämän väkevän käden kautta,
ja hänen myös pitää väkevän käden kautta heitä ajaman ulos
maaltansa.
2. Ja Jumala puhui Mosekselle, ja sanoi hänelle: Minä (olen) Herra,
3. Ja olen näkynyt Abrahamille, Isaakille ja Jakobille kaikkivaltiasna
